lauantai 30. maaliskuuta 2019

Käännösseminaarin ja Kiännä!-hankkeen päätös: haikein mielin katse kohti tulevaisuutta

Aurinko paistaa tietokoneluokkaan. Natalia kyselee osallistujilta, nukkuivatko he hyvin. Kuulemma nukkuivat ja pitempääkin olisi nukuttanut. Koulutuspäivät ovat pitkiä osallistujille, mutta puoli yhdeksältä kaikki ovat taas paikalla. Viimeinen päivä alkaa käännösharjoituksilla. Tällä kertaa harjoitellaan pareittain positiivisen palautteen antamista toisen käännöksestä. Positiivinen palaute on tärkeää. Seminaarin tarkoitus on innostaa, ei lannistaa!





Lauantaina saimme vieraaksemme vanhan tutun Katerina Paalamon, joka suoritti kaksi ensimmäistä seminaariamme ja piti jo silloin luennon eteläkarjalaksi kääntämisestä. Tänään hän puhui samasta aiheesta ja totesi, että aihe ei ole ihan kebie. Eteläkarjalan on laaja murrealue, jolla on paljon vaihtelua alamurteiden välille, ja normitettu kirjakieli on vasta kehitteillä. Kielioppia ei ole vielä julkaistu, ja rinnakkaistekstejä ei ole juuri olemassa kääntäjän avuksi. Normittamattomalle kielelle kääntäessä paino on kieliopissa ja sanastossa – jääkö kääntäjälle tällöin aikaa pohtia käännösstrategioita ja muita kääntämisen kysymyksiä? Katerinalla itsellään kääntämisen perustana ovat oma äidinkielenä opittu murre sekä kielitieteellinen koulutus. Hän sanoo, että ei ehkä ollenkaan kääntäisi eteläkarjalaksi, jos hänelle ei tätä koulutusta olisi.



Eteläkarjalan kääntäjän apuvälineitä ovat Kotimaisten kielten keskuksen Karjalan kielen sanakirja, muiden normitettujen karjalan murteiden esimerkki ja niillä julkaistut sanakirjat, kieliopit ja tekstit, kaikki muut sanakirjat ja murretekstit. Vaikka muut murteet eroavat eteläkarjalasta, on niistä kuitenkin paljon apua kääntämisessä. Mitään ei tietenkään suoraan voi ottaa käyttöön muista murteista, ja tärkeää on kaikkien lähteiden vertailu ennen käännösratkaisujen tekemistä. Myös venäjän kielen taito on hänen nähdäkseen karjalan kääntäjälle tärkeä taito.

Käännös eteläkarjalaksi ei ole vain käännös! Käännöksillä on suuri painoarvo, ne ovat esimerkkejä toisille kielen käyttäjille tai kielenoppijoille. Käännökset kehittävät kirjakieltä. Kääntäjällä on paljon valtaa, kun hän päättää käännösratkaisuistaan, ja tähän valtaan liittyy samalla vastuu – vastuu käännöksen kielestä ja uusien sanojen laatimisesta, ja vastuu kirjakielestä. Käännöksen kielen pitää olla luonnollista, nykyaikaista, käännöksen lukijoille ymmärrettävää ja ”omua”. Ratkaisujen pitää olla myös kielitieteellisesti perusteltuja. Kaikkien tärkeintä on kuitenkin kääntää ja tuottaa tekstejä eteläkarjalaksi. Kun on kyse näin uhanalaisesta kielestä, kaikenlainen kääntäminen on parempi kuin kääntämättä jättäminen. Tarvitaan paljon tekstejä, joiden myötä muodostuu lopullinen kirjakieli.



Oma Mua -lehden toimittaja Olga Melentjeva piti luennon kääntämisestä lehtitoimittajan työn osana. Hän kertoi aluksi omasta vienankarjalaisesta taustastaan. Hänen perheensä oli karjalainen, mutta lapset puhuivat vanhemmilleen venäjäksi. Olga sanoi, että he eivät varsinaisesti hävenneet karjalaa – siihen aikaan kieliyhteisössä tuntuu normaalilta se tapa, että vanhemmat ja lapset puhuivat toisilleen eri kieltä mutta ymmärsivät toistensa kieltä. Lapsuudessa Olgan karjalan taito oli passiivista. Myöhemmin hän lähti opiskelemaan Petroskoin yliopistoon ja siellä alkoi karjalan kielen opiskelu. Vähitellen hän alkoi puhua karjalaa myös isoäidin ja vanhempien kanssa. Yliopiston jälkeen Olga lähti töihin Vienan Karjala -lehteen vähäksi aikaa – nyt se ”vähän aikaa” on kestänyt jo parikymmentä vuotta. '

Kääntäminen on ollut olennainen osa toimittajan työtä. Alkuvaiheessa kokonaan uusien juttujen kirjoittaminen karjalaksi tuntui Olgasta vaikealta, kun taas kääntäminen oli helpompaa, juttuhan oli silloin jo olemassa eikä sitä tarvittu itse keksiä. Karjalankieliset käännökset saivat kuitenkin päätoimittajalta kriittistä palautetta, mikä kummastutti kääntäjää. Olga oli yrittänyt välittää kauniin venäjänkielisen tekstin karjalaksi mahdollisimman tarkasti, eikä teksteissä ollut kieliopillisia virheitä. Vasta vuosia myöhemmin, kun Olga oli edelleen oppinut lisää karjalaa ja kehittänyt kielikorvaansa, hän alkoi ymmärtää, mitä päätoimittaja oli tarkoittanut. Liian suora kääntäminen venäjästä karjalaksi ei tuota luonnollista lopputulosta. Paradoksaalisesti on käynyt niin, että kasvavan käännöskokemuksen myös Olga nykyisin näkee kääntämisen ongelmat ja sudenkuopat selvemmin, ja siksi kääntämiseen menee enemmän aikaa. Ja nykyisin tuntuu helpommalta kirjoittaa itse uusi juttu karjalaksi kuin tehdä käännös.

Sanomalehti on ollut tärkeä kielen kehittämisen kenttä, ja toimittajat ovat olleet myös kielen ja sanaston kehittäjiä. Toimittajat joutuvat muutenkin kiireisen työnsä lomassa jatkuvasti luomaan karjalaan uutta sanastoa. Sanoja lainataan venäjästä ja suomesta, ja toisiaan tehdään käännöslainoja. Kääntäessään toimittajat katsovat sekä venäjän- että suomenkielisiä lähteitä ja harkitsevat päätöksiään. Huomioon täytyy ottaa se, että suurin osa lukijoista on venäjänkarjalaisia.
Apuvälineinä ovat monet sanakirjat, erityisesti venäjän ja karjalan väliset sekä Karjalan kielen sanakirja. Myös livvinkarjalan sanakirjoja katsotaan. Jos sanakirjat eivät auta, kääntäjä yrittää miettiä, miten asian voisi sanoa toisella tavalla. Tai he kääntyvät vanhemman polven vienankarjalaisten puoleen - heistä osa on paikalla täällä meidän seminaarissamme! Nykysanaston kehittämiseen osallistuvat myös kieliaktivistit, ja esimerkiksi Vkontakte-palvelun käyttöliittymä on käännetty vienankarjalaksi.




Olga Karlova ja Valentina Karakina kertoivat projektistaan, jossa he kääntävät Fedja-setä -kirjaa vienankarjalaksi. He ovat käännösseminaarissa työskennelleet parina ja kääntäneet kirjan osia harjoitustehtävinä, joista he ovat antaneet toisilleen palautetta. Uspenskin lastenkirjat ovat erityisen suosittuja Suomessa, ja hänen kirjoistaan rakkain lienee vuonna 1974 ilmestynyt teos Djadja Fjodor, pjos i kot (ilmestynyt suomeksi 1975 nimellä Fedja-setä, kissa ja koira, kääntänyt Martti Anhava).
Millaista on kääntäminen parityönä? Hyviä puoli on useita. Kääntäjät ovat eri sukupolvien edustajia ja heillä on erilainen karjalan taito ja tieto karjalan kielestä, ja he kokevat täydentävänsä toisiaan. Heillä on myös aikaisempaa kokemusta yhteistyöstä vienankarjalan kesäkurssien järjestämisessä. Parityössä on myös se etu, että pulmatilanteessa voi helposti kysyä neuvoa toiselta. Huonona puolena on ehkä se, että kummallakin kääntäjällä on oma tyylinsä, ja lopuksi täytyy siis teos yhtenäistää.




Opiskelijat ovat myös koko kurssin ajan tehneet ”omien oivallusten muistilistaa”. Ohjeena oli pitää kirjaa opituista asioista ja kirjata talteen oivalluksia, jotka on koettu itselle hyödyllisiksi ja joita voi soveltaa tulevaisuudessakin. Tehtävän tarkoituksena on tehdä opiskelijat tietoisiksi omasta kehittymisestään kurssin aikana, ja opetella hyödyntämään käännöksistä saatua palautetta. Samalla omista kokemuksista muotoutuu muistilista, jonka voi vaikka tulostaa itselleen huoneentauluksi tulevia käännöstöitä varten.


Kääntämisen opettajamme Päivi kuusi kävi muistilistat läpi ja kokosi niistä yleisimmin esille nousseet asiat. Tässä on oivallusten Top 5 -lista:
1. Etsi lisätietoa käännettävän tekstin aiheesta tai siinä käytetyistä termeistä.
2. Kun käännös on valmis, anna sen levätä päivä tai pari, lue käännös sen jälkeen uudelleen ja muokkaa sitä.
3. Anna käännös luettavaksi jollekulle toiselle (esim. toiselle kääntäjälle, kieltä hyvin puhuvalle, tai jos teksti on tarkoitettu lapsille, lue se lapselle) ja pyydä palautetta. Toinen silmäpari (korvapari) auttaa huomaamaan oman tekstin puutteet!
4. Lue käännettävä teksti loppuun asti, ennen kuin alat kääntää.
5. Käytä eri sanakirjoja, vertaile niiden tarjoamia vastineita.




Loppukahvien myötä sana oli vapaa, ja osallistujat olivat valmistaneet pientä ohjelmaa. Pidettiin tietokilpailu Karjalaan, karjalan kielen ja karjalaisen perinteeseen liittyvistä asioista. Mi kielettäh pagizou? Oikea vastaus: kniigu. Kuulimme runonlausuntaa, tarinoita ja laulutallenteen, jonka mukana näimme kauniita valokuvia Kalevalan alueelta. Saimme terveisiä Turussa kokoontuvasta karjalan lugupertistä, jossa opetellaan lukemaan karjalaksi. Sen vetäjänä toimii Itä-Suomen yliopiston maisteriopintojaan viimeistelevä amerikkalainen Marc Bradford, joka on Suomessa ollessaan kiinnostunut myös karjalan kielestä. Vepsäläiset olivat puolestaan järjestäneet interaktiivisen näytelmän, jossa muutkin joutuivat jäniksen vepsänkieliseen kielikylpyyn.





Kiännä-hanke on käännösseminaarin loppumisen myötä tullut päätepisteeseensä. Neljän vuoden aikana on koettu monenlaista. Blogissa palaamme varmaan vielä muutaman kerran katsomaan neljän vuoden urakkaamme. Tällä erää on kuitenkin aika kiittää kaikkia hankkeen toiminnassa mukana olleita ja tietysti myös mahtavia osallistujiamme, jotka ovat läsnäolollaan ja innollaan tehneet urakasta tekemisen arvoisen. Passibo ylen suuri! Ja kuten me Kiännässä sanomme: hanke päättyy mutta työ jatkuu!

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Käännösseminaarin perjantai: vähemmistökielelle kääntäminen ja kääntäjänkoulutus

Kevät on tulossa Joensuuhun, on lämmintä ja aurinko paistaa – juuri sopiva sää viettää päivä sisätiloissa karjalan käännösseminaarissa. Natalia Giloeva avasi aamulla päivän sanomalla, että neljä vuotta on mennyt todella nopeasti. Siltä se ainakin meistä tuntuu. Viimeinen Kiännän seminaari on päättymäisillään, mutta kaksi koulutuspäivää oli vielä ohjelmassa.




Perjantaiaamun avasi Päivi Kuusen pitämä luento, jonka aihe oli ”vähemmistökielet ja kääntäjänkoulutus”. Päivi käsitteli monesta näkökulmasta sitä, miksi vähemmistökielelle kääntäminen on haastavampaa kuin kääntäminen suurten kielten välillä. Toistuva ongelma on esimerkiksi sanaston puuttuminen. Myös karjalaksi kääntävä joutuu usein tilanteeseen, jossa karjalaksi ei ole olemassa tarvittavaa sanaa. Kiännän seminaareissa onkin harjoiteltu vastineenmuodostusta eli uudissanan kehittämistä. Tammikuussa järjestettiin tähän liittyvä harjoitus, jossa kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja. Somekohun mahdollinen karjalankielinen vastine voisi olla vaikkapa venäjän kautta tuleva englanninkielinen laina haip. Usein syntyy käännöslainoja (esim. ruutuaika > ekruanuaigu, somekohu > somekahakka). Toisinaan kääntäjä joutuu tekemään selittävän käännöksen: somekohu voi olla ögy/kohineh/rähineh/jyrineh sozializes medies.



Sanastosta ja lainasanoista syntyi luennolla tuttuun tapaan vilkasta keskustelua. Englannin kielestä lainaaminen herätti erilaisia ajatuksia. Esimerkiksi tietokonesanastoa on lainattu venäjään suoraan englannista, kun taas suomen kieleen on kehitetty omakielistä terminologiaa (tietokone, tallentaa, tiedosto jne.). Onko taustalla se, että venäjä suurena kielen ei tunnu olevan englannin uhan alla samalla tavalla kuin paljon pienempi suomen kieli? Entä karjala? Millä tavoin tietotekniikkasanastoa pitäisi luoda: lainataanko venäjästä (jonne sanat on ensin lainattu englannista) vai lainataanko tai käännöslainataanko suomesta? Suomenkieliseen sanastoon perustuvat sanat eivät ehkä ole ymmärrettäviä venäjänkarjalaisille, joten pitäisikö ottaa käyttöön englanninkieliset lainat, jotka olisivat kaikkien ymmärrettävissä?

Samassa yhteydessä keskusteltiin myös siitä, että karjalassa kuten missä tahansa kielessä voi tietysti olla synonyymeja eli useita samaa tarkoittavia sanoja. Sanojen voidaan antaa kilpailla keskenään ja katsoa, mikä niistä vakiintuu käyttöön. Tällä tavoin kävi suomen kielessäkin: vuonna 2010 pidetyn sanakilpailun jälkeen valittiin tablettitietokoneen nimitykseksi sormitietokone. Se ei kuitenkaan koskaan vakiintunut käyttöön. (https://www.kielikello.fi/-/sanakilpailu-ja-kuinkas-sitten-kavikaan-tabletista-sormitietokoneeksi-ja-takaisin)

Keskustelua heräteltiin myös siitä, miksi tarvitaan karjalaksi kääntämistä. Yleensä kääntämisen tehtävä on välittää lähdekielellä kirjoitettua tietoa sellaisille lukijoille, jotka eivät osaa lähdekieltä. Karjalankieliset taas ovat sekä Suomessa että Venäjällä kaksikielisiä ja osaavat myös maan enemmistökieltä. He eivät tarvitse karjalankielisiä käännöksiä samalla tavoin kuin vaikkapa suomalaiset tarvitse suomennoksia lukeakseen venäläisiä klassikoita. Kääntämisen tehtävät vähemmistökielisessä yhteisössä ovatkin aivan toisenlaisia: kääntämällä lisätään kielituotteiden määrää, laajennetaan kielen käyttöalueita, luodaan uutta sanasta ja lisätään kielen näkyvyyttä. Keskustelussa tuotiin lisäksi esiin se tärkeä näkökulma, että karjalankieliset käännökset tukevat puhujien identiteettiä ja ovat jopa terapeuttisia.



Päivi puhui myös vähemmistökielten kääntäjänkoulutuksesta – tai lähinnä siitä, että sellaista on vain harvoin tarjolla. Meidän tiedossamme on eräiden vähemmistökielten kääntäjänkoulutusta, mutta kaikissa on kyse karjalaa paljon suuremmista kielistä (baski, tiibet, katalaani, iiri). Voikin esittää kysymyksen: miten käännöstyöhön vaikuttaa se, että kääntäjillä ei ole ammattikääntämisen koulutusta? Keskustelussa päädyttiin näkemykseen, että tällöin kääntämisestä tulee kollektiivista ryhmätyötä, jossa kääntäjä kysyy apua kieliyhteisöltä. Kaikki käännöstyö on tarpeellista, sillä jos kääntämiseen tarvittaisiin aina ammattikääntäjä, monet asiat jäisivät toteutumassa. Kun kieli on uhanalainen, käännöstyöhön tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät. Kiännä-hanke on omalta osaltaan pyrkinyt antamaan kääntäjien käyttöön jonkin verran ammattikääntämisen työkaluja.

Lopuksi Päivi kiteytti sen, mikä on kääntäjänkoulutuksen tärkein anti vähemmistökielelle. Siihen sisältyy ensinnäkin käännösstrategioiden tuntemus ja vastine- ja sanastotyön perusteet, mutta myös metakognitiivisten taitojen (oman toiminnan arvioinnin ja kehittämisen) harjoittelu. Koulutus pyrkii siihen, että kääntäjä osaa pohtia omia käännösratkaisujaan ja antaa itse itselleen palautetta. Oman toiminnan arviointi onkin minkä tahansa alan asiantuntijuuden tärkein osatekijä.




Toinen perjantain vieraista oli Karjalan Sivistysseuran varapuheenjohtaja Pekka Vaara, joka kertoi Sivistysseuran historiasta ja erityisesti sen julkaisutoiminnasta. Seura julkaisee Karjalan Heimo -lehteä, johon ovat tervetulleita erilaiset jutut suomeksi tai karjalan eri murteilla. Pekka kertoi tarkemmin myös seuran julkaisuprosessista. Edellisen kerran Pekka kävi vieraanamme kaksi vuotta sitten ja silloin käynnistyi työ, joka johti käännösseminaarin osallistujien Aleksi Ruuskasen ja Tamara Ščerbakovan kääntämä Peppi Pitkysukku ilmeistyi Sivistysseuran julkaisemana vuonna 2018. Pekka halusikin rohkaista seminaarilaisia ottamaan yhteyttä, jos heillä on meneillään tai tulossa sopivia käännösprojekteja.







Perjantai päättyi kaksiin harjoituksiin. Ensin Ilja Moshnikov piti tuttuun tapaan Wikipedia-työpajan, ja taas saatiin uusia karjalankielisiä Wikipedia-tekstejä. Sen jälkeen Päivin ja Natalian ohjaamassa harjoituksessa osallistujat lukevat tätä tekstiä kirjoittaessani ryhmissä ääneen omia käännöksiään ja saivat niistä palautetta. Tämä on erittäin hyödyllinen työskentelytapa kääntäjälle, sillä ääneen lukiessa tekstissä huomaa sellaisia asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Vienankarjalaisessa ryhmässä parhaillaan luetaan käännöstä Eduard Uspenskin kirjasta, joka suomeksi tunnetaan nimellä Fedja-setä, kissa ja koira. Vienankarjalaisessa käännöksessä seikkailevat Huoti-tiätä, kišša Matroskin ja koira Mušti. Huomenna saammekin kuulla tästä käännöksestä lisää.






lauantai 19. tammikuuta 2019

Lauantaina kuultiin luentoja kaunokirjallisuuden kääntämisestä ja pohdittiin, olisiko ruutuaika karjalaksi möllötysaigu

Lauantaina vieraanamme oli jo toista kertaa venäjänkielisen kaunokirjallisuuden suomentaja Arja Pikkupeura. Omasta taustastaan Arja kertoi, että vaikka hän on tehnyt paljon käännöksiä, hänellä ei kuitenkaan ole kääntäjän koulutusta. Filologin koulutus on kuitenkin hänen mukaansa ollut kääntäjällekin hyödyllinen. Arjan luento oli kiinnostava, ja se toi esiin pitkän kääntäjänuran mukana tulleita kokemuksia ja näkemyksiä. Luennon aikana hahmottui monella tavalla, että kaunokirjallisuuden kääntäminen on hyvin erilaista kuin asiatekstien kääntäminen. Arja kuvasi asian niin, että koska kaunokirjallinen teksti on esteettinen teksti (eikä informatiivinen teksti), siinä ei voi vääntää asioita rautalangasta. Sen sijaan kääntäjän pitää hienovaraisesti pystyä välittämään rivien välissä kaikki se, mikä alkuteoksessa on rivien välissä. Kääntäjä joutuu lukemaan alkuteoksen moneen kertaan ja pohtimaan sitä useasta suunnasta.





Arja pohdiskeli myös sitä, millaisena kääntäjät näkevät kaunokirjallisuuden kääntämisen. Esimerkiksi Kersti Juva näkee kääntäjän sanataiteilijana, joka tulkitsee teoksen yleisölle, kuten soittaja tulkitsee sävelteoksen partituurin. Arja itse kokee olevansa kääntäjänä käsityöläinen, joka tasapainottelee välittääkseen alkuteoksen esteettisen ja kulttuurisen funktion yleisölle mahdollisimman luontevin keinoin.

Luennon aikana hahmottui myös kuva siitä, miten monella tavalla kaunokirjallisuuden kääntäminen eroaa asiatekstien kääntämisestä. Pelkkä sisällön välittäminen ei riitä, vaan on myös pyrittävä välittämään alkuteoksen tyylillisiä valintoja. Esimerkiksi kirjailijan ylätyyliset tai arkiset sanavalinnat pyritään tuottamaan myös käännökseen. Tai jos kirjailijan tyyli koostuu hyvin pitkistä virkkeistä, kääntäjän pitää toistaa tämä tyylillinen valinta myös käännöksessä. Toisaalta kääntäjä joutuu pohtimaan, miten paljon asioita pitäisi selittää lukijalle. Venäjän yhteiskuntaa ja kulttuuria tunnetaan Suomessa huonosti, joten monessa kohtaa kääntäjä tunnistaa tarpeen selventää asioita suomalaiselle lukijalle. Alaviitteitä nykyisin ei yleensä käytetä, mutta Arja itse käyttää toisinaan loppuviitteitä yksityiskohtien selittämiseen. Kaikki asiat eivät alkuteoksesta selviä ollenkaan, ja silloin kääntäjä voi joskus olla yhteydessä kirjailijan itsensä kanssa. Jotkut kirjailijat vastaavat mielellään kysymyksiin, jotkut taas eivät halua kommunikoida kääntäjien kanssa lainkaan.

Pienenä välipalana Arja kertoi myös ratkaisustaan, joka koski Ljudmila Ulitskajan teoksen Meidän tsaarimme väkeä käännöstä. Alkuperäisteoksessa on muuten venäjänkielisen tekstin joukossa joitain ukrainankielisiä repliikkejä. Hän pohti, miten ne voisi kääntää niin, että kielestä välittyisi suomalaisille lukijoille sekä vieraus että tuttuus – samalla tavoin kuin ukrainan kieli on venäjänkieliselle sekä vierasta että kuitenkin ymmärrettävää. Hän harkitsi ensin viroa mutta päätyi lopulta karjalaan, ja niinpä Kiännä!-hankkeen Natalia Giloeva on kääntänyt teokseen nämä repliikit livvinkarjalaksi.

Arjan toinen luento käsitteli samoin kuin edelliselläkin kerralla kääntäjän projektityötä, ja esillä oli myös se, miten kääntäjä voi rahoittaa työtään. Arja korosti sitä, että suomentaminen on työtä, josta pitäisi saada palkkaa tai palkkio. Tämä ei kunnolla toimi edes Suomessa, ja esimerkiksi jos kääntäjä kääntää kaunokirjallisuutta venäjästä suomeksi, hän ei pysty tällä työllä elättämään itseään (venäläisen kirjallisuuden markkinat Suomessa ovat hyvin pienet). Toki kääntäjä voi kääntää myös omasta halustaan tai hakea kääntämiseen apurahaa. Arja sanoi, että ilmaiseksi ei kannata tehdä kovin paljon. Tämän kysymyksen kanssa karjalan kääntäjät painiskelevat nykytilanteessa jatkuvasti. Karjalan kieltä hyvin taitavien kääntäjien määrä on pieni, ja kun kieltä elvytetään, erilaisia tarpeita kääntäjälle alkaa olla paljon. Pyyntöjä isoihin ja pieniin tehtäviin voi tulla jopa päivittäin, mutta käytetystä ajasta ei välttämättä ole tiedossa korvausta. Lisäksi käännösten toimeksiantajat eivät useinkaan ymmärrä, että uhanalaiselle kielelle kääntäminen on paljon hitaampaa kuin kääntäminen isojen kielten välillä. Ja eräät suomalaisten kääntäjien tulonlähteet kuten mahdollinen (joskin harvinainen) osuus kirjojen myynnistä tai ns. lainauskorvaus, kuulostavat karjalan kääntämisen näkökulmasta lähes utopialta.

Lisäksi Arja puhui kääntäjään kohdistuvista odotuksista ja paineista – näihin ajatuksiin moni mukana olevista karjalan kääntäjistä voi varmasti yhtyä. Kustantaja odottaa kääntäjän toimivan nopeasti ja tehokkaasti ja osallistuvan esimerkiksi teoksen markkinointiin. Kääntäminen ja markkinoiminen on kuitenkin kaksi erilaista työtä, eivätkä läheskään kaikki kääntäjät halua tulla yleisön eteen. Kääntäjän työtä on kääntäminen, Arjan sanoin ”teoksen ymmärtäminen ja sen tulkinta pala palalta”. Se on yksinäistä ja hidasta työtä, eikä sellaisen työn tekijälle välttämättä sovi markkinointityö.
Esillä olivat myös monenlaiset kirjallisuusmarkkinoiden mahdollisuudet. On olemassa esimerkiksi monikansallisia käännösprojekteja, joissa teos julkaistaan samaan aikaan monilla kielillä ja monissa maissa. Hyvin suosittujen teosten julkaisussa voidaan käyttää myös ryhmäkäännöksiä, jolloin teos pilkotaan eri kääntäjille – tällainen on ongelmallista sen kannalta, että kyseessä on kuitenkin kokonaistaideteos. Toisaalta nykyisin on olemassa myös kääntäjien perustamia omia pienkustantamoita, joiden avulla voidaan kustantaa kirjoja, jotka eivät muuten pääsisi Suomen markkinoille.

*****

Lauantain toinen vieras oli niin ikään vanha tuttavamme Aleksi Ruuskanen, joka osallistui kahteen ensimmäiseen käännösseminaariimme. Aleksi tuli ensimmäisenä syksynä mukaan itseoppineena karjalan käyttäjänä, joka oli vapaa-aikanaan kääntänyt karjalaksi kirjan Alisa kummanmuas. Seminaarissa hän tutustui karjalan kielen puhujien kanssa ja innostui laajemminkin käännöstyöstä. Viime keväänä ilmestyi Peppi Pitkysukku, jonka toinen kääntäjä oli Tamara Ščerbakova. Tamaran Aleksi oli tavannut seminaarissa, ja Pepin käännös alkoi seminaarin harjoitustehtävinä. Syksyllä puolestaan julkaistiin Aleksin käännökset Alisa kummanmuas sekä Pieni prinsut. Tänään Aleksi kertoi näiden kolmen kirjan käännösprosessista.

Peppi Pitkysukun voi ostaa Karjalan Sivistysseuralta:
http://www.karjalansivistysseura.fi/kauppa/peppi-pitkysukku/
Alisan ja Pienen prinsuon voi ostaa Karjalan Kielen Seuralta:
http://www.karjal.fi/kks/shop/



Alisan Aleksi käänsi suoraan englannista karjalaan, ja tuloksena on yksi harvoista kirjoista, jotka on käännetty karjalaksi jostain muusta kuin suomesta tai venäjästä. Aleksi kuvaa Alisaa hyvin englantilaiseksi kirjaksi – tai tarkemmin sanoen kirjaksi, joka kuvastaa 150 vuoden takaista englantilaista kulttuuria. Luennolla hän kertoi muun muassa pohtineensa sitä, missä määrin käännöksessä pitää tekstiä kotouttaa tai vieraannuttaa. Kotouttaminen tarkoittaa käännöstä, jossa kulttuuriset ilmiöt mukautetaan kohti kohdekielen maailmaa. Tämä on ollut Suomessa tavallista varsinkin lastenkirjoissa, ja esimerkiksi englanninkielinen Alice tunnetaan suomennoksissa Liisana. Vieraannuttavassa käännöksessä annetaan alkuperäisen kulttuurin näkyä. Aleksin käsityksen mukaan lapsille tarkoitetuissakin käännöksissä voi säilyttää vieraalta tuntuvia asioita, koska niiden avulla lapsi voi tutustua toiseen kulttuuriin.

Alisa oli kääntäjälle haastava, koska siinä oli mm. paljon englanninkielisiä nimiä ja runsaasti sanaleikkejä ja loruja. Aleksi kehitteli luovia ratkaisuja. Esimerkiksi alkuteoksessa cockney-murretta puhuva hahmo puhuu tässä livvinkarjalankielisessä käännöksessä vienankarjalaa. Englanninkielisten sanaleikkien kääntäminen tuotti paljon päänvaivaa, ja vertailun vuoksi Aleksi esitteli myös sitä, miten nämä sanaleikit on suomennoksissa käännetty. Hän pyrki käännöksessä kehittelemään karjalankielisiä sanaleikkejä, vaikka tehtävä ei ollutkaan helppo. Runojen kääntämisessä haasteena taas oli säilyttää rytmi, runomitta, loppusoinnut.

Pieni Prinsut tuotti toisenlaisia haasteita. Niistä ensimmäinen oli se, että Aleksi ei osaa ranskaa ja joutui siksi kääntämään välikielen kautta. Aleksi valitsi lähtötekstiksi englanninkielisen käännöksen, koska hän halusi välttää suomen kielen vaikutusta, joka helposti hiipii tekstin, kun käännetään suomesta karjalaksi. Hän kuitenkin vertasi omaa käännöstään jälkikäteen suomennokseen, ja sanakirjojen avulla hän tarvittaessa perehtyi myös ranskankieliseen alkuteokseen.

Aleksi kertoi myös kielentarkistajien roolista, joka on karjalankielisissä käännöksissä tärkeä. Alisan kielestä Natalia Sinitskaja antoi paljon hyviä kommentteja.  Pienen Prinsuon kielentarkastuksen teki Natalia Giloeva, jonka työpanosta Aleksi kuvaa "normitetun livvinkarjalan kurssiksi" - Nataliahan on harjaantunut karjalan kielen opettajana ja asiantuntijana. Tarkistus myös auttoi tekemään käännöksestä yhdenmukaisen ja systemaattisen.

Peppi syntyi yhteistyössä Tamaran kanssa, ja tämä yhteistyö karjalan kielen oppijan ja syntyperäisen puhujan välillä oli kiinnostava prosessi. Tamara oli jo ennen käännösseminaariin tuloaa aloittanut Pepin käännöksen, ja tutustuttuaan Aleksin kanssa hän pyysi tätä mukaan kääntämiseen. Aleksi suostui mielihyvin, koska Peppi oli hänen omiakin lempikirjojaan. He käänsivät kirjaa osaksi seminaarin harjoituksina, mutta työtä oli tietysti paljon enemmän kuin seminaarin harjoituksiin mahtui. Tamara käänsi Peppiä venäjänkielisestä käännöksestä, Aleksi taas ruotsinkielisestä alkuteoksesta ja sen suomennoksesta. Työn edetessä kävi ilmi, että Tamaran käännös erosi paikoin alkuteoksesta, ja syynä oli se, että venäjännös oli tehty melko väljästi. Aleksi varmisti, että karjalannos vastaa mahdollisimman tarkasti alkuteosta. Joissain kohdissa venäjänkielisessä käännöksessä oli myös käännösvirheitä. (Tamara lähti tuonilmaisiin keväällä 2018 ennen kuin ehti nähdä kirjan painettuna, mutta hän tiesi kirjan olevan tulossa valmiiksi.)

*****

Lauantain harjoituksena jatkettiin eilen aloitettua sanavastineiden kehittämistä, tällä kertaa pohdittavana oli suomen sana ruutuaika. Ryhmissä kehiteltiin seuraavia ehdotuksia, joita sitten yhteisesti pohdittiin hyvän termin kriteerien näkökulmasta. Mitäpä jos suomeksikin ruutuaika olisi karjala mukaillen möllötysaika.

Vienankarjala:
  • ruutuaika
  • vähäliikunta-aika
  • ruututuijottamini
Livvinkarjala
  • ekruanaigu
  • kodasaigu
  • näytinaigu
  • televiizouruaigu
  • efiiruaigu
  • ekruanah kaconduaigu
  • möllötysaigu
  • ozutusaigu
  • aigu vietettävy televizoran da tiedokonehen ies
Vepsä
  • ekranaig
  • kacundaig
  • teleaig

*****

Sitten onkin jo aika päästää seminaarin osallistujat kotimatkalle kahden pitkän ja tiiviin päivän jälkeen. Vielä on edessä yksi harjoituskäännös sekä viimeinen lähitapaaminen maaliskuun lopussa. Kiännä!-hankkeen toiminnan loppu lähestyy.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Äitiyspakkaus karjalaksi: nännilapšenlouta vaiko ehkä kabalot vastarodivunnuzel mladenčal?

Tammikuisena pakkaspäivänä kokoonnuimme tämän lukuvuoden käännösseminaarin toiseen lähitapaamiseen. Mukana olivat lähes kaikki syksyn seminaarin osallistujat, ja tällä välin he olivat kirjoittaneet oman käännöksen ja käännösprosessiaan kuvaavan käännöskommentin sekä antaneet vertaispalautetta jonkun toisen osallistujan käännöksestä ja käännöskommentista.



Opiskelu jatkui perjantaina 18.1. kääntäjän tiedonhaun merkeissä. Päivi Kuusi piti luennon siitä, miten tärkeitä hyvät tiedonhakutaidot ovat kääntäjälle. Näihin taitoihin sisältyy myös tiedon kriittinen arviointi eli sen pohdinta, onko löydetty tieto luotettavaa ja voiko sitä soveltaa oman käännöksen tarpeisiin. Päivi totesi myös, että kääntäjä joutuu aina lukemaan käännettävän tekstin paljon tarkemmin  kuin kukaan tavallinen lukija. Tiedonhakuun sisältyy usein myös erilaisten aiheeseen liittyvien tekstien lukeminen, jonka avulla kääntäjä lisää omaa ymmärrystään aihepiiristä.



Tiedonhaun lisäksi Päivi käsitteli myös käännösvastineiden etsimisestä tai muodostamisesta. Käännösvastine tarkoittaa sitä sanaa tai laajempaa ilmausta, jota käännöksessä käytetään alkuperäistekstin sanan tai ilmauksen vastineena. Kääntäjän on tärkeää ymmärtää, että hän ei oikeastaan käännä sanoja vaan merkityksiä. Kielten käsitejärjestelmät ovat erilaisia, ja kääntäjän täytyy työssään tarkkailla näitä eroja. Päivi käytti esimerkkinä suomen ja venäjän oksaa tarkoittavia sanoja. Suomeksi oksat luokitellaan pää- ja sivuoksiin: pääoksa lähtee suoraan puun rungosta ja sivuoksa taas lähtee toisesta oksasta. Venäjässä oksat jaetaan toisella tavalla eli ”puutuneisuuden” tai puumaisuuden mukaan: toiset oksat ovat ohuita ja taipuisia, toiset taas vahvempia ja puumaisempia. Ei ole siis yksinkertaista vastausta siihen, miten venäjän oksaa tarkoittavat sanat pitäisi kääntää suomeksi.



Koska karjalan kirjakielen eri muodot ovat nuoria ja karjalaksi on kirjoitettu vain rajallisesta määrästä aiheita, karjalan kääntäjä joutuu usein työssään luomaan kokonaan uusia käännösvastineita. Vastineenmuodostusta harjoiteltiin ryhmissä, ja tehtävänä oli pohtia mahdollisia karjalankielisiä vastineita suomen sanalle äitiyspakkaus. Kuten aikaisemminkin harjoituksissa, yksi sana voi tuottaa monia erilaisia vastineita, joista kääntäjä joutuu sitten valitsemaan. Seuraavaan olemme koonneet ryhmien erilaiset ehdotukset:

Vienankarjala:
  • synnytyspaketti
  • lapsensuajan paketti
  • lapsensuajapaketti
  • vaštašyntynyönpaketti/vaštašuavunpaketti
  • nännilapšenlouta
  • platenčankesseli
  • vaštašyntynyönpaketti
Eteläkarjala:
  • yskäniekan/lapsensuajan/perehen(/muamahus)
  • boksi/juaššiekka/pakietta/pakkavo/sunduga
Livvinkarjala:
  • kabalot vastarodivunnuzel mladenčal
  • valdivon abulahju lastu suanuzel naizel
  • lapsen tavaravakku/laukku
  • muamažuspakiettu
  • kädehiizen pakiettu
  • muamanlaukku
  • pun’u/kabalolapsipakkavus
  • tulokaspakkavus
Vepsä
  • mamoin abupuzu
  • vagahaižen abupuzu
  • mamoin rahatugi

Harjoituksessa tärkeää oli harjaantua ajattelemaan merkityksen kääntämistä, ei suomen yhdyssanan osien suoraa kääntämistä. Suomessakin äitiyspakkauksen nimityksestä on käyty keskustelua ja esitetty monenlaisia ehdotuksia kuten vauvapakkaus, perhepakkaus tai vanhempainpakkaus:
https://aitiyspakkaus.kela.fi/nimiehdotukset



Perjantain päätteeksi Ilja Moshnikov piti Wikipedia-työpajan. Käännösseminaarissahan on tiiviisti otettu osaa karjalankielisen Wikipedian laajentamiseen, ja työ jatkuu vieläkin. Tässä seminaarissa Iljan tavoitteena oli opettaa osallistujille, miten tehdään korjauksia olemassa oleviin kirjoituksiin ja miten Wikipediaan lisätään kirjoituksia. Omakieliset Wikipediat ovat nykymaailmassa tärkeitä pienten kielten kehittämisessä, joten niihin kannattaa panostaa.

*****
Perjantaina oli myös Itä-Suomen kääntäjänkoulutuksen 50-vuotisjuhlapäivä. Kiännä!-hanke onnittelee kaikkia kääntäjänkouluttajia! Ilman teidän rakentamaanne pohjatyötä ei olisi koskaan voitu saada ja toteuttaa ideaa siitä, että kääntäjänkoulutusta kannattaa antaa myös vähemmistökielen kääntäjille.Kiännä!-hanke esittäytyi tilaisuuden kirjanäyttelyssä.



lauantai 6. lokakuuta 2018

Muumipeigoi ja Uppo-Nalle

Lauantaina käännösseminaarissa istuttiin auringonpaisteessa. Tiivis työskentely käynnistyi Päivi Kuusen luennolla, joka esitteli ensinnäkin käännösprosessia ja toiseksi kaunokirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Oman käännösprosessin pohtiminen ja sen näkyväksi tekeminen on seminaarien käännöskoulutuksen keskeisiä tavoitteita. Opiskelijat kirjoittavat käännöskommentin eli eräänlaisen työselosteen omasta käännösprosessistaan ja lukevat ja kommentoivat toistensa työselosteita. Jos kääntäjä ”vain kääntää”, hän ei ole kovin tietoinen omista työskentelytavoistaan ja hänen on vaikea kehittää työtään. Kun hän oppii pohtimaan omia käännösratkaisujaan, hän pystyy myös kehittämään omaa toimintaansa. Tämä on keskeinen asia myös yliopistotasoisessa ammattikääntäjien koulutuksessa.

Päivi puhui myös kääntämisen ”näennäisestä helppoudesta”. Varsinkin ne ihmiset, joilla ei itsellään ole käännöskokemusta, usein ajattelevat kääntämisen olevan helppoa: kääntäjä osaa jotain toista kieltä ja sitten hän ”vain kääntää”. Helppouden vaikutelma on kuitenkin vain näennäinen, sillä käännös ei koskaan synny ”itsestään” vaan vaatii kääntäjältä paljon pohdintaa ja valintoja. Ja kun käännetään karjalan kaltaiselle uhanalaiselle kielelle, kääntäjän työprosessi on paljon vaativampi ja vie paljon enemmän aikaa kuin isomman kielen kääntäjän työ.

Käännösprosessi on Kiännä!-hankkeessa myös tärkeä tutkimuskohde. Monet osallistujat ovat antaneet luvan käyttää omia käännöskommenttejaan tutkimuksessa, ja niistä on hankkeen myötä kertynyt ainutlaatuinen tutkimusaineisto. Kääntäjän käännösprosessi on – Päivi Kuusen metaforaa käyttääkseni – eräänlainen musta laatikko, jota emme voi ulkopuolelta havainnoida. Kirjoitettu käännöskommentti tuo osan mustan laatikon sisällöstä tutkijoiden ulottuville. Tähän mennessä olemme analysoineet ensimmäisen seminaarin käännöskommenttiaineistoa, ja se on osoittanut, että pienelle uhanalaiselle kielelle kääntämisessä kääntäjän työprosessit ovat monesti erilaiset kuin suurten kielten kääntäjien.

Kun meiltä on kyselty käännösseminaarista esimerkiksi tiedotusvälineiden haastattelussa, usein toistunut kysymys on ollut, mille karjalalle tai karjaloille kääntämistä me opetamme. Olemme aina selittäneet, että tällaisella kurssilla ei opeteta tietyille karjalan murteille kääntämistä vaan yleisiä kääntämisen periaatteita kuten oman käännösprosessin tarkkailua. Siksi samassa seminaarissa voi olla eri karjaloiden puhujia ja jopa eri kielen (vepsän) puhujia. Meidän opetuksemme ei tunne kieli- tai murrerajoja.

Luennon aikana keskustelua herättivät Päivin esittelemät kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteet. Onko niin, että jos karjalainen kohtaa tekstin, joka kuulostaa vieraalta eikä ole ”omua čomua”, hän pettyy ja jättää tekstin sikseen? Vieraannuttaminen voi pahimmillaan kirjaimellisesti vieraannuttaa lukijan kokonaan. Toisaalta kun uhanalaista kieltä kehitetään, se otetaan käyttöön uusilla alueilla ja uudenlaisissa teksteissä. Anne Kareninan karjalankielinen käännös on hyvin erilainen kuin kylissä elävä puhuttu karjala. Kielen kehittäminen vaatii paljon myös kielen käyttäjiltä ja lukijoilta: heidän on harjoiteltava uudenlaisia tapoja käyttää karjalaa.



Päivän toisen luennon piti Natalia Sinitskaja, joka kertoi muumikirjojen kääntämisestä. Hän korosti muun muassa kääntämisen yhteisöllisyyttä: muumikirjojenkin kääntämisessä on tarvittu apujoukkoja, joista joku voi auttaa karjalankielisten sanojen kanssa tai oikolukea tekstiä, ja joku taas auttaa vertaamaan käännöstä ruotsinkieliseen alkuteokseen. Natalian kääntämistä muumikirjoista on julkaistu jo 7, yksi on tulossa ja yksi vielä kääntämättä. Muumit eivät olleet entuudestaan tuttuja Natalialle, mutta työnsä myötä hän nyt kokee, että muumit ovat hänen omia lapsiaan.

Ensimmäisten muumikirjojen kääntämisessä Natalialla olivat käytössä suomen- ja venäjänkieliset muumikäännökset, mutta sitten hän jätti pois venäjänkielisen version, koska se tuntui vaikuttavan liikaa hänen käännösprosessiinsa. Toisaalta hän tietoisesti varoo myös sitä, ettei karjalan kieleen tulisi turhaa suomen kielen vaikutusta. Tällaisessa tilanteessa pienen karjalan kielen kääntäjät toimivat, kun he ovat yhdessä suunnassa venäjän ja toisessa suomen kielen varjossa.
Natalia kertoi myös eräästä työtavasta, jonka voi vinkkinä esittää muillekin kääntäjille. Hän pitää omaa ”sanakirjaa”, johon hän jatkuvasti kerää sanoja, jotka joko pälkähtävät päähän tai tulevat muissa yhteyksissä vastaan. Sillä tavoin hän laajentaa kääntämiseen käytettävissä olevaa sanavarastoa. Koko Kiännä-hankkeen toiminnan ajan on ollut selvää, että karjalaksi kääntävän ensimmäinen ja suurin haaste on sanaston riittämättömyys. Sanojen kerääminen on yksi tapa pyrkiä ratkaisemaan sanastohaasteita.


Iltapäivän harjoituksissa tartuttiin vielä konkreettisesti kaunokirjallisuuden kääntämisen. Tehtävänä oli kääntää ryhmissä karjalaksi tai vepsäksi katkelma Uppo-Nalle-kirjasta. Tärkeä osa harjoitusta oli tehdä muistiinpanoja kääntämisen ongelmakohdista, jotka herättivät ryhmässä keskustelua. Millaisia vaihtoehtoja pohdittiin, mihin ratkaisuun päädyttiin ja miksi? Lopuksi ohjeistettiin lukemaan käännös ääneen – ääneen lukeminen tuo usein esiin käännöksen ongelmakohtia, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Ryhmien piti pohtia myös sitä, millaisen laajan käännösstrategian he valitsivat. Kun kyse oli lastenkirjasta, kaikki ryhmät pyrkivät kotouttavaan käännökseen. Alkuperäisessä tekstissä käsitellään ristiäisiä, ja se herätti paljon keskustelua: karjalais-ortodoksisessa perinteessä lapsen kastetilaisuus on erilainen kuin suomalais-luterilaisessa, ja syntymäpäivän ja myös nimipäivän käsitteet ovat erilaiset. Puhuttiin myös siitä, pitäisikö nimi Uppo-Nalle kääntää karjalaksi – todettiin, että nimen kääntämisessä on oltava varovainen ja käännettäessä pitäisi ottaa selvää siitä, millainen tausta nimellä on kirjailijan teoksissa.

Lopuksi osallistujat saivat ohjeet ”kotitehtävään”: heidän on valittava itselleen lyhyenkö kaunokirjallinen teksti, kääntää se karjalaksi ja kirjoittaa käännösprosessia selostava käännöskommentti. Lisäksi jokaisen täytyy lukea jonkun toisen kirjoittama käännös ja käännöskommentti ja antaa niistä vertaispalautetta.