torstai 7. joulukuuta 2017

Joulu- ja uudenvuodentervehdyksiä livvinkarjalaksi

Kiännä!-hanke tarjoaa tänä vuonna muutamia sähköisiä joulu-ja uudenvuodentervehdyksiä. Kuvat korteista ovat alla, ja ne löytyvät tiedostoina myös täältä: https://studentuef-my.sharepoint.com/:f:/g/personal/riionhei_uef_fi/EsdyMkOgh2ZAkR7pf3kD1-gB1udd0d_nTWz6oxSGrDb4jg

(Huom! jos et pääse kansioon sisälle, kannattaa kokeilla eri selainta. Ilmeisesti Crome toimii parhaiten tässä suhteessa.)









torstai 30. marraskuuta 2017

Talvikuu 2017

Kalenterivuoden päättää talvikuu, jonka kalenterikuva on Olga Gokkoevan kuvaama ja jossa on tällä kertaa karjalaisen sananparren sijasta Vladimir Brendojevin runo. Tämän myötä kiitämme kaikkia vuoden kalenterikuukausien teossa mukana olleita: valokuvaajia, sananparsien kokoajia, kääntäjää Natalia Giloevaa ja käännöstyön abuniekkua Maria Kokia. Hyvää joulun odotusta myös blogin lukijoille!


Talvikuu löytyy pdf-tiedostona täältä: https://studentuef-my.sharepoint.com/:b:/g/personal/riionhei_uef_fi/Ee1RTkieSLdJs7zrlqpuh90B-_4eKfGmwiWdzmRg7cTBtg

Huom! Jos lataamisvaiheessa vaaditaan kirjautumista, kannattaa kokeilla toista selainta. Lataamisen pitäisi onnistua ainakin Cromen kautta.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Jovensuun linnankeski - Joensuun keskustan kartta "keskikarjalaksi"

Helka Riionheimo: Karjalankielinen Joensuu

Karjalan kielen päivän kunniaksi Kiännä!-hanke julkistaa karjalankielisen Joensuun keskustan kartan. Idea kartasta syntyi pari vuotta sitten, kun Joensuussa keskusteltiin kiivaastikin aloitteesta, että kaupukiin tulisi suomenkielisten katukylttien lisäksi karjalankielisiä kylttejä. Mielikuvitusleikki karjalankielisestä Joensuusta jäi elämään mielessämme, ja taustalla on myös tieto siitä, että 1600-luvulle saakka Pohjois-Karjalan alue on ollut karjalankielistä. Tänä vuonna toteutuimme vihdoin ideamme.

Joensuun kaupunkinimien kääntämiseen ovat osallistuneet Natalia Giloeva (livvinkarjala), Olga Karlova (vienankarjala) ja Katerina Paalamo (eteläkarjala). Käännöksissä on yhdistetty aineksia kaikista kolmesta karjalan murteesta, joten kyseessä on eräänlainen käännöskokeilu. Miltä näyttää, kun emme pysyttele tietyssä murteessa vaan tuomme kaikki murteet yhteen?


Kartta on Kiännä!-hankkeen leikkimielinen tempaus karjalan kielen näkyvyyyden hyväksi. Sitä ei ole tarkoitettu vakavaksi ehdotukseksi vaan keskustelun herättäjäksi. Joensuun kaupunkia kiitämme siitä, että saimme käyttöömme Joensuun karttapohjan.

Karjalan kielen päivästä löytyy lisätietoa Karjalan Kielen Seuran sivuilta: https://www.karjal.fi/kks/karjalan-kieli/karjalan-kielen-paiva/. Sieltä voi myös ladata seuran tuottamia karjalan kielen päivän kuvamateriaaleja.



Pdf-muodossa kartan voi ladata täältä: https://tinyurl.com/yc9arzm5
Huom! Ilmeisesti linkki ei toimi kunnolla kaikilla selaimilla vaan se saattaa vaatia käyttäjän hyväksymistä. Kun minulle tulee hyväksymispyyntöjä, kuittaan ne, mutta siinä voi olla vähän viivettä. Kannattaa kokeille Crome-selaimella, joka tuntuisi toimivan parhaiten.

Karttaa saa käyttää vapaasti, mutta pyydämme mainitsemaan Kiännä!-hankkeen nimen sen yhteydessä.


Natalia Giloeva: Ollougo Jovensuus uuličču, kadu vai piha?

27. kylmykuudu Suomes pietäh Karjalan kielen päiviä. Midä vois luadie karjalan kielen hyväkse da ozuttua sinä piän? Midä kiändäzimmö karjalakse? – mostu kyzymysty olemmo duumainnuh Kiännä-projektas, kudai elavuttau da kehittäy karjalan kieldy kiändämäl.

Jo ammui on olluh paginua sit, gu hyvä olis Pohjas-Karjalan Jovensuun linnah suaja kaduloin nimet karjalakse. Sendäh piätimmögi kiändiä allukse Jovensuun linnankesken uuličat. Tämä kiännös on enäm kiännösehoitus, kiännösvariantu, kiännöseksperimentu.

Suvaičemmo kaikkii karjalan kielimuodoloi da sinounimoi: kyzely abuh da kiännös keskikielel
Kerras nouzi kyzymys: mil karjalan murdehel Jovensuun kaduloin nimet pidäs olla? Ezmäi tahtoimmo luadie eri kiännökset vienan-, livvin- da suvikarjalakse. Muga roinnus kolme kartua, jogahizel mainitul kielimuvvol oma. Ga myöhäi tahtommo olla yhtes, toinah opimmo kuitah syndyö yhteh, kui sanotah. Dai synnyimmö. Luajiimmo yhten kiännöksen, kudamas nägyy kaikkien piämurdehien sidä-tädä piirrehty.

Probliemastu oli katu-sanan kiändämizenke. Ollougo pagin uuličas, kavus vai pihas?  Tiezimmö, mih ottavuimmo. Juuri uuličču / uuličča -sanua suvaijah äijät Suomen karjalazet. Yhtelläh kadu-sana sežo sai kannatustu Facebookas pietys kyzelys. Sen ližäkse olemmo huomannuh, gu juuri kadu-variantua käytetähgi Suomes karjalazet, konzu mugavutetah suomenkielisty katu-sanua karjalakse paistes.

Sana piha sežo oli kyzelys, ga ei olluh suannuh äijiä kannatustu vikse sendäh, gu se on juurdunuh kieleh pihal ’ulkona’, pihale ’ulos’, ’taloin pihas’ -jyttyzis merkičyksis. Toinah karjalazet ollah harjavuttu realieloin mugah sanomah kaduloi libo uuličoikse, libo kaduloikse rippujen sit, eletännehgo hyö Ven’al vai Suomes. Toizielpäi juuri net Ven’an karjalazet, kuduat opitah käyttiä enämbän omua sanua laihinakse otetun sanan sijas, iänestettih piha-variantua. Kyzelyn vuoh tiijustimmo, gu vähem libo enäm suvaijah jogahistu variantua.

Vokalin jälles kadu, konsonantan jälles uuličča da muudu kiännöspiätösty
Olemmo käyttänyh kiändäjes kadu-sanua sit, konzu kavun nimen enzimäine oza oli loppenuhes vokalih. Nenga luajiimmo sendäh gu sana uuličču muitegi algahes pitkäl vokalil da sanas rodies jygieh lugiettavu, ezimerkikse Bol’ničču-uuličču ’Sairaalakatu’. Tämä jälgimäine oligi livvinkarjalazes kiännösvariantas ezmäi. Vie vaigiembi rodies vikse a-loppuhizis luajittu suvikarjalaine nimitys Bol’niččauuličča. Yhtehizeh versieh tuli variantu Bol’niččakadu. Uuličča on tulluh moizih kaduloin nimih, kus yhtyssanan enzimäine oza on n-loppuhine, ezimerkikse Sepänuuličča ’Sepänkatu’.

Livvinkarjalas uuličču-sanas on nominatiivan lopus u, ga vienan- da suvikarjalas on a-loppu. Toizielpäi a tulou sit uuličču-sanan taivuttajes, ezimerkikse uuličat. Sendäh kiännökseh tuli yhtehine variantu uuličča. Toinah liygiläzet ei äijäl suututa meijän piäle.

Karjalazet ylen suvaijah niekku-suffiksua, da meil oli mahto käyttiä sidägi kaduloin nimien kiännökses. Nenga Kalastajankatu:s rodih meijän versies Kalaniekanuuličča.

Tämä kiännösruado vie kerran ozutti sen, min myö tiezimmö jo ennepäi: karjalan kielen sanasto on bohattu. Ylen hyvä, gu kieles on sinounimua, da niidy voibi dai pidäy käyttiä kieldy elavuttajes da kehittäjes. Sežo kiändämäl.

Jovensuun keskilinnan kaduloin nimet kiännettih karjalakse: Natalia Giloeva, Olga Karlova da Katerina Paalamo.


Olga Karlova: Linnankeski, pogosta vain ryhjä?

Oli meilä kačo, hyvä rahvaš, Karjalan kielen päiväh liittyjyä kielihälinehtä. Kaikkie šitä piäkopašša on ollun kiehumašša ta kypšymäššä. Tällä kertua istomoista smietintyä vuajittih Jovenšuun linnan nimistö ta yliopiston ruokalan men’u. Niitä oli himo šuaha šuomenkieliseh maiselmah karjalakši kirjutettuna. No hoš vuuvven yhtenä päivänä, ka omalla karjalan kielellä.  Mainitun kiäntämisen ta toičči ”viäntämisen”ki myötä šyntynyt hälineh on šuanun miut tuaški ihmettelömäh karjalan kielen šuurta väkie ta mahtuo. Kuin vain meilä kielen käyttäjillä ta kehittäjillä riittäis tietuo ta neruo šitä kielen pohastvuo kaivua esih. Vot kuinpa karjalakši vois olla ’keskusta’?

Jokapäiväseššä pakinaššah karjalaini tottaše šanou näin: ’hiän eläy kešellä kylyä / linnua’, ’lapšen šeimit ollah kylän / linnan kešellä’. Tätä mallie käyttyän Jovenšuun linnankeski  kuuloštau ihan pätövältä.  Ka kun ruvennet šitä eri  kontekstiloih paššauttelomah, ni jo ne vaššukšet alkau spuutiutuo. ’Nähdään keskustassa!’ – oisko še nyt karjalakši hyvin šanottu: näkeyvymmä linnankešellä vain kuin? Kuinto korva käpristyy, ei ota vaštah. Tahikka ’keskustassa on paljon vanhoja taloja’: linnankešellä on äijän vanhua taluo?

Karjalaini perintehini kylännimistö. Löytyiskö šiitä mitä n’euvuo. No heti juohtuu mieleh, jotta rikeneh kylänpäitä, siis osia, on nimitetty sijainnin mukah: Alakylä / Alahieru, Yläkylä / Ylähieru ta šiitä vielä näijen kešellä olija Keskikylä / Keskihieru. Näijen mukah voipi kuot’ella ottua käyttöh šanoja keskikylä ta i keskilinna.

Kylän keškie, missä oli kirikkö, šanottih niisi Pogostakši. Kuavakši, Seesjärven Sellinkyläh kuulutah Rannankylä, Šuvipiä ta Pohjapiä, Präkkilä ta Pogošta ~ Pogoššankylä, viimeseššä oli kirikkö. Neuvoštoaikah kiriköt oli ollun unhol’ašša, mit hävitettih kokonah, mit muutettih klubiloiksi, ka kuiteski kylän keškie rahvaš on kučuttu tavan mukah pogostakši. Ta tämä käytäntö on šäilyn eri puolin Karjalua.

Karjalaisešša kylännimistöššä on tallešša lisäkši Ryhjä-nimi. Tälläki on šama merkityš ’kylän keskusta; perinteinen kirkonpaikka’.  Nimistöntutkimukšešša Ryhjä-nimimallie kačotah karjalaisekši. Še on levinnyn Venäjän Karjalan pohjoisoših Luatokan šeutuloilta karjalaisen muuttoliikkehen yhteyveššä (esim. omat Ryhjät ollah Vuokkiniemeššä, Jyškyjärveššä, Rugarveššä, Šuigarvešša, Jängärveššä). Keškikylyä tarkottaja Ryhjä-paikannimi pohjautuu šanah ryhjä ’talojen ja rakennusten ryhmä; keskikylä’. Hyvä vanha šana, kumpani on melkeinpä unohtun. Omakielisessä nimistössä tallešša olija šana vois ihan hyvin myöštyö kielen käyttöh. Mänetiijä, jälkipolvi šiih ni mieltynöy.


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Taričus Aura-restoranas karjalan kielen päivänny / Tarjous ravintola Aurassa karjalan kielen päivänä

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen ravintola Aura osallistuu karjalan kielen päivään tarjoamalla erikoishintaan kupillisen kahvia ja karjalanpiirakan. Kiitämme yhteistyöstä!



perjantai 24. marraskuuta 2017

Karjalan kielen päivy: ebävirralline, ga yhtelläh tärgei

27. kylmykuudu 2009 silloine Suomen prezidentu Tarja Halonen allekirjutti azetuksen, kuduas karjalan kieli oli ezmästy kerdua mainittu ei-alovehellizennu vähembistökielenny Suomes. Tädä päiviä karjalankielizet tahtottas mustua, sendäh gu sil on tärgei merkičys kielen azeman parandamizekse.

Myö Kiännä-projektan puoles sežo tahtoimmo kuitahto mustua tädä päiviä da piätimmö myöstin pidiä yhtesruavos Fazer Amica -restorananke pienen tembavuksen. Aura-yliopistorestoranan stolile ezmässargen 27. kylmykuudu on kiännetty karjalan kielele sen päivän syömislistu. Tämän ližäkse ezittehes on lyhyöh kirjutettu, mi päivii on 27. kylmykuudu da mikse se on tärgei karjalankielizile.

Aurah kävyy äijy rahvastu da toivommo, gu moni heis ehtis kačahtuakseh meijän ezitteheh.

(Kirjoittanut Ilja Moshnikov)


27.11. vietetään (toistaiseksi epävirallista) karjalan kielen päivää. 27. marraskuuta 2009 silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen allekirjoitti asetuksen, jossa karjalan kieli on ensimmäisen kerran mainittu ei-alueellisena vähemmistökielenä. Suomen karjalankieliset viettävät nykyisin tuona päivänä epävirallista karjalan kielen päivää. Päivämäärä muistuttaa tärkeästä askelesta kohti karjalan kielen aseman parantamista.

Kiännä!-hanke osallistuu karjalan kielen päivään tuomalla karjalaa näkyviin yliopistolla ja sosiaalisessa mediassa. Yksi tempauksemme on kääntää Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen ravintola Auran maanantain ruokalista karjalaksi. Julkistamme ruokalistan jo tänään, jotta voitte viikonlopuna aikana tutustua tarjontaan. Tervetuloa syömään esimerkiksi mustujuuripyreekeittuo tai saidakalarokkua! Ruokalistan ovat livvinkarjalaksi kääntäneet Ilja Moshnikov ja Natalia Giloeva.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kylmykuu

Tänään alkaa vuoden 2017 kylmykuu. Kalenterin valokuvasta kiitokset L'udmila Mehedille ja käännöksestä sekä suomalaisen sananparren valinnasta Natalia Giloevalle ja Maria Kokille.

Kalenteri löytyy pdf-versiona Dropboxista:https://www.dropbox.com/s/e5q7pb6ur8ozi7k/kylmykuu2017.pdf?dl=0




lauantai 14. lokakuuta 2017

Käännösseminaarin sanastopäivä

Tänään lauantaina pidimme käännösseminaarissa ”sanastopäivän”, johon olivat tervetulleita myös ulkopuoliset kuulijat. Tähänastiset kokemuksemme ovat osoittaneet, että sanasto on karjalaksi kääntämisessä erityisen keskeisessä asemassa ja että opiskelijat omissa harjoituskäännöksissään pohtivat erityisesti sanastoon liittyviä kääntämisen vaikeuksia. Mistä voi löytää sopivan karjalankielisen vastineen? Millaisia apuvälineitä on olemassa? Millaisia sanakirjoja? Mitä on internetissä? Milloin voi tai pitää tehdä kokonaan uusi karjalankielinen sana? Miten uusia sanoja luodaan? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia päivän luennoilla.

Aluksi Natalia Giloeva kertoi omista kokemuksistaan, jotka koskevat erityisesti suomesta karjalaksi kääntämistä. Kahden läheisen sukukielen välillä liikkuminen on yksi kääntäjän erityistaito, johon liittyy myös haasteita. Uutisia kääntäessään Natalia joutuu tiukalla aikataululla etsimään karjalankielisiä vastineita suomen sanoille, ja siinä hän usein käyttää apuna karjalankielistä yhteisöä sosiaalisessa mediassa. Usein tällainen keskustelu tuottaa monia ehdotuksia: sekä vanhoja karjalankielisiä (murre)sanoja että uudismuodosteita. Niistä kääntäjän täytyy sitten tehdä valinta. Luennon aikana syntyi runsaasti keskustelua ja jopa väittelyä, joka havainnollisesti osoittaa, millaista on pienelle ja hajanaiselle kieliyhteisölle kääntäminen silloin, kun standardisoitu kieli on melko uusi. Osallistujat kertoivat, mitä sanaa käytettiin heidän kylässään tai mitä heidän isovanhempansa käyttivät. Jokaiselle oma muistoissa elävä sana on tunnetasolla se oikea sana – mutta kääntäjä voi valita vain yhden.

Natalian vetämässä työpajassa käännettiin pienryhmissä seuraava uutinen: Televisio- ja radiolähetyksissä on ollut pahoja häiriöitä viime viikonlopusta alkaen. Vallitseva korkeapaine sekoittaa asemien lähetyssignaaleja ja aiheuttaa antennitalouksissa tv-kuvan pätkimistä ja häviämistä kokonaan tai mykistää radion. Ongelmat ovat olleet pahimpia Itä- ja Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaalla. (Yle uudizet karjalakse 29.9.2017). Käännökset tehtiin vienankarjalaksi, livvinkarjalaksi ja vepsäksi. Samalla piti pohtia, millaisia vaikeita kohtia kääntämisessä oli, ja mikä tuntui helpota. Jouduttiinko ryhmässä keskustelemaan siitä, mikä olisi sopiva käännösvariantti? Otettiinko lainasanoja ja jos niin suomesta vai venäjästä? Millaiseksi muodostui käännösteksti: oliko siinä sama määrä virkkeitä kuin alkuperäisessä ja muuttuiko sanajärjestys? Käytännössä yksi vaikeus oli suomenkielisessä lähtötekstissä, jonka kaikkia sanoja karjalankieliset eivät täysin ymmärtäneet. Tällaisia olivat esimerkiksi häiriö ja vallitseva korkeapaine. Sanavalintoja jouduttiin taas pohtimaan esimerkiksi silloin, otettaisiinko tekstiin ongelmu vai probliemu.



Venäjän Karjalassa tehdystä ja parhaillaan tehtävästä sanastotyöstä kertoi Olga Ogneva. Karjalankielisillä sanakirjoilla on yllättävän pitkä historia, sillä ensimmäinen sanakirja on tehty vuonna 1668 (katso lisää monikieliseltä ”Viestit Karjala” -Youtube-kanavalta: https://www.youtube.com/watch?v=oJZwxn-13zg). Sen jälkeen sanakirjoja on tehty ensiksi karjalan kielen murteista ja myöhemmin normitetusta karjalasta. Lisäksi sanastotyötä on tehnyt karjalan ja vepsän kielen sanastokomissio, jonka toiminta tosin nykyisin on rahoituksen puutteen vuoksi rajallista. Uutta sanastoa laativat käytännössä monet ammattiryhmät: karjalan kielen tutkijat, toimittajat, kääntäjät ja opettajat. Mutta vaikka monia sanakirjoja ja komission termilistoja onkin olemassa, karjalalta puuttuu silti monia tarpeellisia sanakirjoja kuten synonyymisanasto, etymologinen sanakirja, oikeinkirjoitussanakirja (jollainen on tekeillä) ja verbien rektiosanakirja.
Olga myös näytti tekemänsä haastattelun, jossa Tatjana Boiko vastaa karjalan kielen sanoja ja sanakirjoja koskeviin kysymyksiin. Video on nähtävissä YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=22ok2RbhDnE&feature=youtu.be.



Päivän päätteeksi seminaarissa vieraili Päivi Pasanen Helsingin yliopistosta kertomassa kääntäjän termityöstä. Termityöllä tarkoitetaan sanastotyötä, johon kuuluu ”tietyn erikoisalan käsitteitä ja niiden nimityksiä koskevan tiedon systemaattinen kerääminen, analysointi, kuvaaminen ja esittäminen” (http://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:termity%C3%B6). Kääntäjä kohtaa termityön alaan kuuluvia haasteita erityisesti silloin kuin hän kääntää jonkin erityisalan tekstejä (esimerkiksi urheilutekstejä, tekniikan tekstejä, lääketieteen tekstejä tai lakitekstejä). Käännöstieteessä tehdään ero yleiskielen ja erikoiskielen välillä: yleiskieli on suunnattu kaikille lukijoille, mutta erikoiskielellä kirjoitetaan alan ammattilaisille. Sanaston kannalta yleis- ja erikoiskieli eroavat huomattavasti toisistaan. Yleiskieleen sisältyy (tavallisia) sanoja, joilla on merkitys. Erikoiskieli taas sisältää sanoja, joilla on merkitys, mutta lisäksi myös termejä, joka nimeävät jonkin käsitteen. Käsitteillä taas ei ole merkitystä samalla tavalla kuin tavallisilla sanoilla, vaan niillä on ihmisten tietoisesti laatima määritelmä. Lisäksi käsitteet muodostavat käsitejärjestelmiä, joka koostuvat esimerkiksi ylä- ja alakäsitteistä (vuodenajat: talvi, kesä, kevät, syksy) tai koostumussuhteesta (puun lehti koostuu lehtilavasta, lehtiruodosta ja lehtikannasta).






Kääntäjä ei useinkaan käännä kokonaisia käsitejärjestelmiä, vaan hän kohtaa käännettävissä teksteissä yksittäisiä termejä ja joutuu etsimään niille kohdekielestä sopivia vastineita. Tässä tiedonhaku on olennaisen tärkeä taito. Päivi kertoi, että tutkimusten mukaan jopa valtaosa kääntäjän työstä kuluu nimenomaan tiedonhakuun. Joskus kääntäjä joutuu myös luomaan uusia termejä, ja tällaiseen tilanteeseen karjalan tai vepsän kielen kääntäjät tietysti kohtaavat usein. Termiä luodessa kannattaa pitää mielessä hyvän termin ominaisuudet: se on läpinäkyvä, johdonmukainen, tarkoituksenmukainen, erottuva, lyhyt, helppo ääntää, kirjoittaa ja taivuttaa ja muutekin kielellisesti moitteeton. Hyvien termien luominen vaatii siis melko paljon tietoa siitä kielestä, johon termi luodaan.

Lähitapaamisen jälkeen seminaarin osallistujat lähtivät kotiin sulattelemaan kahden päivän antia ja tekemään ensimmäistä harjoituskäännöstä. Tammikuussa tavataan taas tämän mukavan ja aktiivisen ryhmän kanssa!




perjantai 13. lokakuuta 2017

Käännösseminaarin perjantai: karjalaiset, vepsäläiset ja kääntäjän vastuu

Kiännä!-hanke järjestää tänä syksynä toisen kerran karjalan käännösseminaari I:n, ja tänä viikonloppuna olemme ottaneet vastaan mukavan joukon aivan uusia kurssilaisia. Kurssilla on mukana sekä pitkän työuran tehneitä karjalan kielen ammattilaisia että nuoria opiskelijoita. Suurin osa on venäjänkarjalaisia mutta joukkoon mahtuu myös suomenkarjalaisia sekä Itä-Suomen yliopistosta että sen ulkopuolelta. Kielivalikoimakin on mielenkiintoinen, sillä tällä kertaa livvin- ja vienankarjalan lisäksi kurssilla käännetään vepsän kielelle.

Vepsä on suomen ja karjalan sukukieli, jota puhutaan Äänisen etelä- ja länsipuolella. Vepsän kieli on samalla tavalla uhanalainen kuin karjalan kielikin, joten otimme mielellämme pari vepsäläistä mukaan seminaariin.
Lisätietoa vepsän kielestä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veps%C3%A4n_kieli
https://sukukielet.wordpress.com/2013/05/03/vepsan-kieli/

Ensimmäisenä seminaaripäivänä 13.10. syvennyttiin kääntämisen ja kääntäjänä toimimisen perusteisiin. Minna Kumpulainen piti luennon kääntäjän kompetensseista eli tiedoista, taidoista ja osaamisesta. Hän myös herätteli osallistujia pohtimaan, mitä kääntämiseen tarvittavia taitoja heillä jo on ja mitä taitoja he haluaisivat oppia. Luennon aikana tuli selväksi, että vaikka kääntäjillä on tietenkin oltava hyvä kielitaito, se ei yksinään riitä. Kääntäjän pitää opetella kielten välissä liikkumisen taito: hänen on osattava vertailla kieliä toisiinsa ja tunnistaa kielten väliset erot ja yhtäläisyydet. Kielten välillä toimimisen ohella toinen kääntäjän keskeinen taito on tiedonhaku. Kääntäjän työssä joutuu jatkuvasti etsimään tietoa monenlaisista lähteistä: internetistä, kirjoista, sanakirjoista, oppikirjoista, asiantuntijoilta, kollegoilta… Lisäksi löydettyä tietoa on osattava arvioida kriittisesti. Uhanalaiselle kielelle käännettäessä tiedonhaku on erityisen tärkeää mutta samalla myös erityisen haastavaa, koska esimerkiksi karjalaksi ja vepsäksi on julkaistu vain vähän eri alojen tekstejä. Luennon aikana keskustelussa tuli esiin myös se vastuu, joka on karjalan kääntäjillä. Kun monet nykyisin opettelevat kieltä lehtien kautta, lehtitekstit toimivat mallina kielen oppijoille. Siksi media-alalla toimivat karjalan kielen ammattilaiset ovat hyvin tietoisia omasta roolistaan ja
vastuustaan karjalan kielen kehittäjinä.



Päivän toisella oppitunnilla Päivi Kuusi johdatteli osallistujia käännösprosessiin eli pohtimaan, mitä kaikkea kääntäjä tekee silloin, kun hän kääntää, ja mitä hänen päässään tapahtuu, kun hän kääntää. Kurssilla käytetään yhtenä oppimisvälineenä ns. käännöskommenttia, jossa opiskelijat kuvaavat kirjoittamalla harjoituskäännöksen tekemistä ja perustelevat tekemiään ratkaisuja. Myös tämän luennon aikana virisi runsaasti keskustelua. Puhuttiin esimerkiksi kääntäjien sanastoratkaisuista: saako käännökseen ottaa venäjästä kansainvälisen lainasanan vai pitäisikö etsiä tai luoda tilalle karjalankielinen sana? Omakielisen sanan luominen kehittää kieltä, mutta samalla outo sana vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä, ja vaikeasti ymmärrettävä teksti voi karkottaa lukijoita. Toisinaan voi olla paikallaan käyttää lainasanaa, joka on tuttu kaikille Venäjän karjalalaisille (joille venäjä on koulusivistyskieli). Kääntämissä piilee kuitenkin tällöin riski, että vähitellen lainasanat vakiintuvat ja karjalan omat ilmaisuvarat joutuvat unohduksiin. Suomesta käännettäessä tilanne on samanlainen. Tällä rajalla kääntäjä siis tasapainoilee. Esille tuotiin myös huoli siitä, että lainaaminen valtakielestä (venäjästä tai suomesta) voi etäännyttää Venäjällä ja Suomessa puhuttua karjalaa toisistaan. Tällainen kehitys ei olisi kenenkään etu.



Päivän lopuksi kurssilaiset pääsivät vielä harjoittelemaan kääntämistä pienryhmissä. Tehtävänä oli kääntää lyhyt Kiännä-seminaaria käsittelevä uutinen johonkin tiettyyn tarkoitukseen, tietylle yleisölle tai tiettyyn julkaisuun (lehteen, radioon, videolle jne.). Tässä yhteydessä pohdittiin, millä tavoin kohderyhmä tai julkaisufoorumi pitää ottaa kääntäessä huomioon. Esimerkiksi radiouutisissa kääntämistä rajoittaa se, että uutisten lukemiseen on varattu tietty aika, jota ei ole mahdollista ylittää. Lisäksi piti miettiä, mistä kaikista asioista käännettäessä pitäisi etsiä lisätietoa ja mistä tietoa voisi hankkia. Keskustelu osoitti havainnollisesti sen, että kääntäjien käsissä teksti tulee ruodittua perusteellisesti ja kaikki huolimattomat tai huonosti muotoillut asiat nousevat esiin.

Sanaston tasolla paljon keskustelua herätti esimerkiksi suomenkielinen sana asiateksti, jolla ei ole selvää karjalan- tai venäjänkielistä vastinetta ja joka käsitteenäkin oli Venäjän karjalaisille vieras. Suomen karjalankieliset ymmärtävät suomen pohjalta muodostetun käännöslainan, mutta Venäjän karjalaisille ja vepsäläisille tällainen yhdyssana on täysin tuntematon. Miten asiateksti käännettäisiin karjalaksi tai vepsäksi? Pitääkö termiä selittää tarkemmin tai antaa esimerkkejä? Voiko sanasta jättää alkuosan pois ja puhua vain teksteistä?

Päivän aikana keskustelu pyöri pitkälti sanojen ja sanaston ympärille. Tästä puheenaiheesta jatkamme huomenna lauantaina, joka on tänä vuonna nimetty ”sanastopäiväksi”: koko päivän opetus liittyy kääntämisessä esiin tuleviin sanastotyöhön.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kiännösseminuaru I 2017–2018

Karjalan käännösseminaari I käynnistyy toisen kerran muokatussa muodossa. Monet luennoista ovat sisällöltään uusia. Seminaariin voi vielä ilmoittautua opiskelijaksi (1.10. mennessä Natalia Giloevalle natalia.giloeva at uef.fi). Lisäksi kaikki ovat tervetulleet kuuntelemaan luentoja.

Ensimmäisessä lähitapaamisessa lauantai on tänä vuonna sanastopäivä, ja silloin käsitellään karjalan kääntäjän kohtaamia sanastopulmia, sanastotyötä ja kääntäjän termityötä. Lauantain ohjelma sopii hyvin myös seminaarin ulkopuoliselle yleisölle.

Tervetuloa!

Programmu

Piätteniččy 13.10.2017 AG109

10.00–11.00 Seminuaran avavus (Helka Riionheimo, Päivi Kuusi)
11.00–12.30 Luvendo: Kiändäjän kompetensiet (Minna Kumpulainen)
12.30–13.30 Murgin (Aura)
13.30–15.00 Luvendo: Kiännösprocessu (Päivi Kuusi)
15.00–15.30 Väliaigu
15.30–18.00 Kiännösharjaitukset (Päivi Kuusi da Natalia Giloeva, AG 214–215 )


Suovattu 14.10.2017 ”Sanastopäivy” AG 109

9.30–11.30 Luvendo da ruadopaja: Karjalakse kiändäjän sanastoruado (Natalia Giloeva)

11.30–12.30 Murgin (Carelia)

12.30–14.30 Luvendo: Sanastoruado Ven’an Karjalas (Olga Ogneva)

14.30–15.00 Väliaigu

15.00–16.30 Luvendo: Kiändäjän terminyruado (Päivi Pasanen)

16.30–17.00 Kodiruavon (harjaituskiännöksen) andamine da sellittämine



Luvendot Päivännouzu-Suomen yliopiston Jovensuun kampuksel zualas AG109, piätteniččän harjaitukset zualois  AG214 da AG215

tiistai 5. syyskuuta 2017

Karjalan käännösseminaari I lukuvuonna 2017-2018

Karjalaksi kääntämisestä kiinnostuneille järjestetään jo toista kertaa karjalan käännösseminaari I. Ilmoittautumiset Natalia Giloevalle (natalia.giloeva@uef.fi) 1.10. mennessä.

Lisätietoa aikaisemmassa blogikirjoituksessa: http://kianna-hanke.blogspot.fi/2017/06/tule-opastumah-kiandamah-karjalakse.html

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Elokuu 2017

Julkaisemme nyt elokuun kalenterin. Valokuvaaja on Iiris Korkatsu; sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok. Kalenteri on ladattavissa pdf-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/iyypjkt3qp1r9nc/Elokuu2017.pdf?dl=0

torstai 27. heinäkuuta 2017

Raportti karjalan kielen käytöstä internetissä ja sosiaalisessa mediassa

Digital Language Diversity Project on kansainvälinen hanke, joka pyrkii edistämään Euroopan alueellisten ja vähemmistökielen käyttöä digitaalisissa ympäristöissä. Hankkeessa on toteutettu selvitys neljän vähemmistökielen käyttämisestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa: tutkittavat kielet ovat baski (Espanja), bretoni (Ranska), sardi (Italia) sekä karjala (Suomi). Selvitysten englanninkieliset raportit on juuri julkaistu osoitteessa http://www.dldp.eu/content/reports-digital-language-diversity-europe. Karjalaa käsittelevän raportin on kirjoittanut Tuomo Salonen.

Nyky-yhteiskunnassa vähemmistökielen digitaalinen elinvoimaisuus on olennainen osatekijä kielen säilymisen ja kehittämisen kannalta. DLDP tekee siis hyvin tärkeää työtä, ja on hienoa, että karjalan kieli on hankkeessa mukana!

Kiännä-hankkeessakin toimiva Ilja Moshnikov oli kesäkuussa tutkijavaihdossa Pisassa ja osallistui siellä raportin viimeistelyyn sekä kertoi karjalan kielen tilanteesta italialaisille tutkijoille.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heinykuu 2017

Kuukausi on vaihtunut, tässä heinykuun kalenteri. Valokuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok. Kalenteri on ladattavissa pdf-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/f61no0kcn55ozdg/Heinykuu2017.pdf?dl=0.



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Princesan arret (Kirjutannuh Julija Nageždinskaja, kiändänyh Tatjana Baranova)

[Lukukaudella 2016-2017 karjalan käännösseminaarissa osallistujat käänsivät kaunokirjallisia tekstejä karjalaksi. Julkaisemme näistä muutamia blogissa, ja lisää tulee julki Oma Mua -lehdessä. Tässä on Tatjana Baranovan käännös Julija Nageždinskajan tarinasta.]

Joga ezmässargie Princessu algai eliä uuttu elostu da kiitti iččie sit šokoluadun'amuloil. Ga ei syönnyh niilöi, a lad'd'ai barhattulippahazeh, gu vuvven lopus lugie äijäsgo liijas kalories hänel puutui piästä yhten vai tahton pon'n'astuksen vuoh…

Hoikkazennu Princessu nikonzu ei olluh. Sendäh joga huondestu kai 360 päiviä vuvves häi istuihes kovale dietale sih niškoi, gu roija Kaunehele Princale mieldy myö. A dostalit 5 päiviä häi tarkah musteli kai 360 tovendustu, kuduat ei annettu sidä luadie.

A vie Princessua mielytti se, kui häi kuvastuu zirkalolois: pitkät jallat, hoikku vyöčin, korgiet rinnat…

Se oli muga čomasti, muga ihailtavasti, ga himoitti itkie!..

Suututti vai yksi – veriäl olii ilmoituslaudu «Nagratusperti»…

A vie Princessua pöllätti se, gu häi ylen puaksuh tainehtuu. A buabo vastai, gu hyvä tainehtus on kuulužan rovun merki. Oli mostu tapahtumua, tädä sanojes buabo luadii hirviet silmät, konzu tundemattoman rovun tytöt piädykauti tainehtuttih princoin aigua.

Ga, Jumaloilleh, niilöil sežo oldih omat buabat.

A vie Princessu tiijusti, gu mies valliččou ičele mučoin vaiku omih mugavuksih kaččojen.
Da se on, nenga, gu jogapäivällizen jallačin ostandu: pidäy vallita moine väri, gu redu ei nägys da gu olis mugažu kandu. Nahku pidäy olla todine.

Da jälgimäine ehto on kaikkii tärgiembi. Sendäh, gu ollou andilaskulul vie nahkugi imminkummaine, sit on parembi kävellä ihan kengättäh…toizin sanojen –naimattomannu.

A konzu Princesal oli ylen atkal, hänele piäh tuli midä puuttuu! Juohtui mieleh se, gu häi ei ole kaikkii čomembi korolevstvas. Dai se, gu häi ei ole kaikkii viizahembi. Dai se, gu Princu händy ei suvaiče…

Yhtelläh oli kompromissuvariantuagi: Princu suvaiččou, ga ei händy. Libo händy, ga ei juuri se Princu.

- Äijy midä kummallistu, agjättomua, mielenkiindostu on muailmas, - hengähtellihes Princessu ottajes pualičalpäi muantiedokartastuo. – Mi on uuttu tiijonhimohizeh mieleh niškoi! Mi on kuvastu! O! Kačo, livaile, opastu, huaveile suurih löydölöih näh!..

A minä aiven vai mužikkoih näh da mužikkoih näh, hagopiä!

A vie Princessua ylen kummatti se, konzu kuučari povoskal istujes rubieu vigelöittämäh da händy huijustellen suostuttamah vastukavastu hebuo ielleh ajamah.

- Heikot työ oletto, mužikat, dai tahto teijän on heikko, - hengähtähes sit Princessu da karietan ikkunas puoleh rungassah rippujes kiändyy hebočun puoleh moizien palavien sanoinke, ga ozattomal elätil kerras mondu kerdua liženöy voimu, hiestytäh silmylaput, a korvat kiärivytäh töytykse.

Tavan mugah se Kuningastu ylen äijäl suututti da häi kerran toizen tahtoi ottua tyttärelpäi kormanidengat libo…hyvin lyvvä remenil heboloin vilu tahnuol…

Ga häi tiezigi sen, gu Princessu suvaiččou mostu luaduu šeikkua , sendäh piätti, gu se on liigu - lahjoittua lastu joga lujas sanas…

A toiči Princesale himoitti työndiä mečäle kai dvorčuetikiettu, kerittiä tukat, kruassie huulet, panna pal'l'ahale hibjale turkikset da kuččumattah mennä Princalluo. Ga täs oli yksi este. Mennä alasti da humalas - se ei ole ihan hyvä. A mennä alasti da humalattah - se on tyhjy dielo.

- Tahtozin…tahtozin, gu tulis kerras, huahittajen avuas uksen da piästäs! – huaveili Princessu. – A hänel konzu gi midä on…konzu myöhä, konzu vihmuu, konzu sivun katkuau, a konzu hevol on lebopäivy…





*********************************************************************





Юлия Надеждинская. Будни Принцессы 

  Каждый понедельник Принцесса начинала новую жизнь и поощряла себя за это шоколадными конфетами. Но не съедала их, а складывала в бархатную шкатулочку, чтобы в конце года подсчитать, от скольких лишних калорий ей удалось избавиться одним лишь усилием воли...

  Худенькой Принцесса никогда не была, поэтому, чтобы понравиться Прекрасному Принцу, каждое утро все 360 дней в году садилась на строгую диету.
  А в оставшиеся 5 подробно вспоминала все 360 аргументов, помешавших ей это сделать.

  А ещё Принцессе очень нравилось, как она отражается в зеркалах: длинные ноги, тонкая талия, высокий бюст...
Это было так красиво, так восхитительно, что хотелось плакать!..
Раздражало лишь одно - табличка "Комната смеха" на дверях...

  А ещё Принцессу очень пугало, что она так часто падает в обморок. А бабушка отвечала, что хороший обморок - показатель знатного рода. Бывали случаи, делала бабушка страшные глаза, когда девушки из народа намеренно падали в обморок в присутствии принцев.
  Но, Слава Богу, что у тех тоже были свои бабушки.

  А ещё Принцесса узнала, что мужчина выбирает себе жену исключительно из соображений удобства.
  И это, примерно, то же самое, что покупка обуви на повседневку: немаркий цвет, удобный каблук. Натуральная кожа.
  И последнее условие — самое важное. Потому что, если при всей внешней убогости невесты, у неё ещё и кожа — так себе, лучше уж ходить совсем босым… то есть — неженатым.
  А когда Принцессе было особенно грустно, к ней в голову лезла всякая чушь! И что не самая красивая она в королевстве. И далеко не самая умная. И что Принц ее не любит...
  Хотя были и компромиссные варианты: Принц любит не её. Или любит её - но совсем не тот Принц.
- В мире столько всего необычного, необъятного, интересного,- вздыхала Принцесса, доставая с полки географический атлас. - Столько пищи для пытливого ума! Столько картинок! О! Смотри, листай, учись, мечтай о великих открытиях!..
  А я всё о мужиках да о мужиках, бестолочь!

  А ещё Принцессу очень забавляло, когда кучер, ёрзая на дрожках и явно стыдясь её присутствия, уговаривал взбрыкнувшую лошадь следовать дальше.
- Слабый вы народ, мужики, и воля у вас - слабая, - вздыхала в таком случае Принцесса и, высовываясь из кареты по пояс, обращалась к кобыле с такой пламенной речью, что КПД у несчастного животного увеличивался в разы, шоры запотевали, а уши сворачивались в удавку.
  На что Его Величество обычно сильно гневался и пару раз намеревался лишить дочь карманных денег или… просто как следует выпороть на конюшне...
  Но, зная любовь Принцессы к подобного рода приключениям, решил, что баловать дитя за каждое крепкое словцо - это лишнее...
  А иногда Принцессе хотелось послать к черту весь дворцовый этикет, распустить волосы, накрасить губы, надеть на голое тело меха и завалиться к Принцу на огонек. Но здесь было одно "но": вваливаться голой и пьяной было не комильфо, а голой и трезвой - бессмысленно.
- Хочется... хочется, чтобы примчался, запыхался, ворвался и спас! – мечтала Принцесса. - А у него... то поздно, то дождливо, то поясницу ломит, то у коня выходной...

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tule opastumah kiändämäh karjalakse!

Mittuine on kiändäjän ruado? Kui kiännöstiedo opastau kiändämizeh?
Kui kiännösprocessu menöy?
Kuspäi kiändäi suau tieduo, konzu vastah tulou tundematoi sana?
Kui kiändäi vois luadie uvven karjalankielizen sanan?
Kuibo menöy uudizien kiändämine karjalakse?
Tahtozitgo kiändiä Wikipediedu karjalakse?

Tule kuundelemah nämmis da toizis kyzymyksis Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kiändämizen opastusseminuarah. Opastuksen järjestäy Kiännä!-projektu, kuduadu rahoittau Konehen Fondu (Koneen Säätiö).

KIÄNNÖSSEMINUARU I (5 op)


Opastusmuvvot: Luvendot da harjaitukset. Vuitti harjaituksis voibi suorittua verko-opastuksennu.

Opastuspäivät: piätteniččy–suovattu 13.–14.10.2017, piätteniččy–suovattu 19.–20.01.2018, piätteniččy–suovattu 6.–7.04.2018

Syväindö: Ammattikiändämizen opastustu karjalan kielen kiändäjile da karjalan kielen kiändämizes kiinnostunnuzile. Kiännösseminuaras tunnustutah kui kiändämizen teourieh mugai käytändöhgi.

Opastajat: Päivännouzu-Suomen yliopiston kiännöstiijon da karjalan kielen azientundijat sego tulijat luvendonlugijat.

Opastuskielet: opastus organizuijah ozittain suomekse da ozittain karjalakse.

Kohtehjoukko: Seminuaru pädöy kaikile karjalan kieles kiinnostunnuzile, ga harjaituksien luadimizeh pidäy olla karjalan kielen maltuo. Päijäh kai karjalan kielimuvvot! Ollet jo kiändänyh karjalakse, tule sanelemah omii kogemuksii karjalan kielen kiändäjänny!
Kogo seminuaran suoritannuot suajah omas ozanotandas tovestuksen, ga seminuarah voibi sežo tulla vaigu kuundelemah.

Ilmoittuakseh voibi sähköpoštači projektan koorginuattorale Natalia Giloevale adressih natalia.giloeva at uef.fi 1.10.2017 sah.

Kiännä!-projektu maksau matkumenot niilöile opastujile, ket  tullah suorittamah kogo seminuaran harjaituksienke. Tarvinnet tugie matkumenoloih, työnnä vällymuodoine pakičus projektan koordinuattorale Natalia Giloevale (natalia.giloeva@uef.fi) 1.10.2017 sah.
Ližätieduo suat koordinuattoras libo Kiännä!-projektan verkosivuloil http://kianna-hanke.blogspot.fi/

Ottai karjalan kielen kiändäjän ruadoh!
Elvytä karjalan kieldy kiändämäl!
Verkostoiččei toizien kiändäjienke!
Henkilön Helka Riionheimo kuva.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tutkimusta ensimmäisestä Kiännän käännösseminaarista



Kiännä!-hanke on nyt järjestänyt kaksi karjalan kääntämisen seminaaria. Koska olemme sekä koulutus- että tutkimushanke, olemme seminaarien aikana keränneet myös tutkimusmateriaalia. Suuret kiitokset kaikille osallistujille, jotka ovat antaneet luvan käyttää kurssin aikana tuottamiaan tekstejä aineistona.

Tutkimusta on myös tehty. Aivan ensimmäinen käännösseminaareja käsittelevä artikkeli on nimeltään "Kaikki on vinksin vonksin: Käännösseminaari vähemmistökielen elvyttämisen tukena", kirjoittajat Kaisa Koskinen, Päivi Kuusi ja Helka Riionheimo. Artikkeli on julkaistu tänä keväänä Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisussa, MikaEL 10:ssa. Teksti löytää tästä tiedostosta alkaen s. 167: https://sktl-fi-bin.directo.fi/@Bin/ba03100f355fb1b2109df933e54b6543/1492676415/application/pdf/1272052/Mikael%20vol.10.pdf


Samassa verkkolehdessä on myös Kiännä!-seminaarin kouluttajan Päivi Kuusen artikkeli "Varovasti, haurasta! Vähemmistökielet ja kääntäjänkoulutus", joka käsittelee asiaa laajemmasta näkökulmasta. Tämä artikkeli alkaa em. tiedostossa sivulta 47.

Lisää tutkimusta on jo tekeillä ja kirjoitteilla, ja kokemukset Kiännän käännösseminaareista tulevat leviämään myös maailmalle englanninkielisten julkaisujen myötä.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Kezäkuu

Vaikka ei siltä tunnu, on alkanut kezäkuu.  Uusi kalenterisivu ladattavissa täältä: https://www.dropbox.com/s/styovi7rlwiqt4a/Kez%C3%A4kuu2017.pdf?dl=0

Kuvaaja on Anna Karelina. Sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Oraskuu

Kevättä vieläkin odotellaan tänä vuonna, mutta huomenna alkaa jo oraskuu. Oraskuun kalenteri on ladatavissa pdf-muodossa Dropboxista:https://www.dropbox.com/s/yvq5ktpwhe65nlx/Oraskuu2017-2.pdf?dl=0




Kuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Pertii ruokin, mattii panen – Ellendännöygo suomelaine karjalastu paginua putilleh?

Karjala da suomi ollah lähäzet sugukielet. Kielis on äijy yhtehisty sanastuo, mi avvuttau karjalastu da suomelastu toine toizen kielen ellendämizes. Konzu karjalaine sanou, gu kezä on tulluh, suomelaine ellendäy sen oigieh: kesä on tullut da se on hyvä dielo. Ga ainosgo roih muga? Täs yksi lyhyččäine vuoropagin, kudamas ei probliemattah mennyh:

Karjalaine inehmine: Ostin tänäpäi ruskien pluat’an. Kačahtai, ongo se minulleni parahite?
Suomelaine inehmine: Onpas kuin sinulle tehty! Mutta eihän tuo ole mikään ruskea, vaan punainen.
Karjalaine inehmine: En nimittustu punastu tiijä, ruskei se on: minun armas väri.
Suomelaine inehmine: Onkohan sinun näkö ihan kunnossa?

Kummua sanot, ga mollembat naizet ollah oigiet, vaigu karjalakse ruskei ongi punainen. Moizii sanazii vois sanuo hairiehvedäjikse libo riskusanoikse. Toiči risku on ylen korgeigi. Konzu karjalaine mužikku sanou toizele, gu hänen akal himoittau äijäl kalua, se ei merkiče nimidä mostu, mi ezmäzikse tulou piäh äijile suomelazile. Akku tahtos syvvä kalua = kalaa, äijäl tahtos – nimidä muudu täs ei tahtota sanuo.




Erähät moizet sanazet yhtes kieles tarkoitetah ezinehty, ga toizes ristikanzua libo yhtes kieles net ollah adverbilöinny, ga toizes merkitäh miesty. Juuri nenga menöy karjalan rengi da suomen renki -sanoinke sego karjalan äijän da suomen äijä -sanazienke. Toiči net vastvutah yhtes samazes virkehesgi, ezimerkikse karjalaine virkeh Äijät astutah rengilöinke meččäh kiändyy suomekse kui Monet menevät ämpärien kanssa metsään.

Erähät moizet hairiehvedäjät sanazet äijälgi kielastetah kuulijua tietys kontekstas käytetynny. Muga virkeh Kai dengat mendih muijale tarkoittau vai, gu Kaikki rahat meni muualle. Konzu ylbei muamo löyhkäy, gu kai minun lapset ollah linnas, häi tahtou sanuo vai, gu kaikki hänen lapsensa asuvat kaupungissa.
Eriže pidäy mainita matin panendas da pertin ruokindas. Kerran karjalan luvendol oli tekstu karjalazien uskomuksih näh, kuduas sanottih vagavah, gu ei sua panna mattii mečäs. Yksi opastui kyzyi: Suannougo linnas? Parembi on joga kohtas olla matin panemattah, sendäh gu se merkiččöy kiroiluu. Ga pertin ruokindu on ylen hyvä dielo da kai pertit pidäy ruokkie hyvin. Suomekse tämä jälgimäine virkeh kiändyy kui kaikki huoneet pitää siivota hyvin.



Nygöi, konzu karjalan kieli muga ruttoh kehittyy da sil on ezimerkikse Wikipedii da Yle uudizet karjalakse, on tulluh aigu luadie Karjala-suomi-hairiehvedäjien sanoin sanakniigaine, kudai avvuttas suomelazii ellendämäh karjalan kieldy putilleh. Mostu sanakniigua ollah parahite luadimas Natalia Giloeva, Santtu Karhu da Timoi Munne.


Kuvazet täh kirjutukseh luadi L’uba Šilina. Passibo hänelleh niilöis!


Tuhukuul 2017 karjala-suomi-hairiehvedäjih sanoih näh oli luajittu Yle kirjutus http://yle.fi/uutiset/3-9505870, kuduan karjalankieline versii löydyy täs: http://yle.fi/uutiset/3-9509131

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Toisen käännösseminaarin päätös

Lauantaina karjalan käännösseminaarin tuli vieraaksi Tuula Åkerlund (Romano Missio), joka on Suomen romanikielen kieliaktivisti. Hän on lapsuudessaan omaksunut romanikielen omassa perheessään ja pitää kunnia-asiana välittää itsekin kieltä eteenpäin. Tuula on 1980-luvulta opettanut romanikieltä koulussa ja valmistanut siinä työssä opetusmateriaalia. Hän on myös toiminut myös monenlaisten tekstien kääntäjänä; listalle mahtuvat mm. YLE:n romanikieliset uutiset, runot, laulut, romanilehtien pääkirjoitukset, viralliset asiapaperit ja Raamatun tekstit.

Tuulan esitys toi konkreettisesti esiin sen, miten romanikielen käyttö on Suomessa vähentynyt niin, että kieli on vakavasti uhanalainen. Romanien ja karjalankielisten kielellisessä tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä (kuten kielen eläminen vain puhuttuna kielenä ja perhepiirin kielenä). Juridisesti romanikielen asema on karjalaa vahvempi, sillä romanien kieli mainitaan perustuslain kielipykälässä, mutta käytännössä romanikieli ei kuitenkaan saa riittävästi virallista tukea. Esimerkiksi kouluissa romanikieltä ei opeteta ns. omana äidinkielenä niin paljon kuin voitaisiin, ja Yleisradiossa romanikielisten lähetysten määrä on hyvin pieni.



Tuula Åkerlund puhui myös niistä käytännön haasteista, joita romanikielelle kääntäessä on tullut vastaan. Tämän listan kohdalla yleisö nyökytti samanmielisenä, sillä aivan samojen asioiden kanssa karjalaksi kääntävät kamppailevat: kääntäminen tapahtuu usein kiireisellä aikataululla, jossa käännöksen toimeksiantaja ei ymmärrä, miksi uhanalaiselle kielelle kääntäminen vie paljon aikaa. Nykysanasto on suppeaa, joten kääntäjä joutuu luomaan uudissanoja – mutta miten tehdä uudissanoja, joita romanikielen puhujat ymmärtävät? Kääntämisen avuksi on olemassa vain vähän taustamateriaalia ja sanakirjoja. Puhuttu romanikieli on vanhakantaista, mutta esimerkiksi käännettävät suomenkieliset uutistekstit sisältävät virallista yleiskieltä. Lisäksi kääntäjä jää vaikeissa käännösratkaisuissa usein yksin.

Yhdeksi ratkaisumalliksi Tuula esitti kääntäjien sähköisen yhteistyöverkoston perustamista, some-ryhmiä ja myös jonkinlaista asiantuntijatukea esimerkiksi romanikielen tutkijoilta ja kieliammattilaisilta. Luennon jälkeen keskustelimme Tuulan kanssa romanikielen ja karjalan kielen tilanteen yhtymäkohdista. Esitimme myös ajatuksen siitä, että romanikielen kääntävät voisivat hyötyä samanlaisesta käännöskoulutuksesta, jota me seminaareissamme annamme.

Päivän ohjelmaan sisältyi myös muutamien käännösseminaarien osallistujien omia puheenvuoroja; kaikki puhujat ovat olivat mukana jo viime talvena ensimmäisessä käännösseminaarissa. Tatjana Baranova puhui lauluntekstien kääntämisestä, jota hän itse on harrastanut jo varsin paljon. Laulujen kääntämisen tarvetta hän perusteli sillä, että tuttu melodia auttaa opettelemaan karjalaksi käännetyn laulun sanoja, ja sanat jäävät melodian avulla paremmin muistiin. Laulujen kääntäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä, sillä lauluissa käännöksen täytyy säilyttää tarkasti alkutekstin runomitta ja rytmi, jotta teksti on laulettavissa alkuperäisellä melodialla. Sopivien sanojen etsiminenkin on erilaista kuin muussa kääntämisessä, sillä vaikka jokin sana on karjalan kielessä olemassa, se ei välttämättä sovi käännöksen runomittaan, rytmiin tai loppusointuihin.


Esityksen lomassa kuulimme monia näytteitä karjalankielisistä lauluista, joista osa sai yleisön spontaanisti yhtymään lauluun. Monet Tatjanan käännöksistä olivat venäläisiä lauluja, jotka eivät ehkä ole suomalaisille tuttuja, mutta hauskaa oli nähdä, miten Beatlesin Yesterdayn sanat kuuluvat karjalaksi. Karjalankielisiin käännöksiin voi muuten tutustua Vkontakten ryhmässä Pajatammo karjalakse (https://vk.com/pajatammo_karjalakse).



Iltapäivään sisältyi totuttuun tapaan myös Wikipedia-työpaja, jossa Wikipedia-aktiivit Ilja Moshnikov ja Maria Kähäri auttoivat kurssilaisia verkkotietosanakirjan kanssa.

 
Katerina Paalamo piti seminaarin historiassa ensimmäisen eteläkarjalankielisen esitelmän, joka käsitteli hänen kokemuksiaan kääntämisestä eteläkarjalaksi, jolla ei vielä ole normitettua kirjakieltä (kirjakielen luominen on kyllä meneillään). Eteläkarjalaksi kääntävien työ on vielä haastavampaa kuin livvin- tai vienankarjalaksi kääntävien, sillä kielellä on julkaistu vain vähän ja myös kielioppi ja oma sanakirja puuttuvat. Katerina totesi olevansa käännöstehtävän äärellä enemmän kielentutkija kuin kääntäjä, sillä hän joutuu itse tutkimaan monia erilaisia kielen ilmiöitä ennen kuin voi valita sopivan karjalankielisen ilmauksen. Apuvälineinä täytyy käyttää sitä mitä on olemassa: oma murretta, opiskeltuja asioita (joihin kuuluu vieraiden kielten ja kielitieteen opintoja), verkossa olevaa suurta Karjalan kielen sanakirjaa, muiden kielimuotojen (ja kielten) sanakirjoja ja kielioppeja ja tietysti myös muita kielenpuhujia (silloin kun se on mahdollista). Katerina kuvaili omaa työtään ”eksperimentaaliseksi kääntämiseksi” ja määrittele ohjenuoraksi sen, että ”pidäy olla rohkie da uskuo iččeh, valmista kieldä ei ole”.



Lopuksi Maria Kähäri kertoi suunnitteilla olevasta uudesta karjalan kielen verkkosanakirjasta, jonne jatkuvasti kehittyvää karjalan sanastoa voidaan tallentaa. Verkko tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia siihen, että aktiivinen joukko voi yhteistyössä kartuttaa sanakirjaa. Ihannetapauksessa samaan paikkaan saataisiin kaikkien karjalan kielten sanastoa ja myös niiden vastineita muilla kielillä (erityisesti suomeksi ja venäjäksi mutta myös esimerkiksi englanniksi). Esityksen lopuksi virisi myös idea siitä, että Kiännä-hanke voisi tukea verkkosanakirjatyötä esimerkiksi järjestämällä työpajan, jonne kutsuttaisiin myös sanakirjan teon ammattilaisia.


Ja tähän päättyi Kiännä!-hankkeen järjestämä Käännösseminaari II. Kiitämme kaikkia vieraina käyneitä puhujia ja kurssin osallistujia, jotka jaksoivat pysytellä kurssin mukana lähipäivinä. Kurssi oli täyttä työtä: joka kerran kaksi lähipäivää (aamukymmenestä iltakuuteen) ja lisäksi lähipäivien välissä tehdyt itsenäiset käännöstehtävät, käännöskommentit ja vertaispalautteet. Omasta puolestani sanon vielä, että on ollut etuoikeus saada olla järjestämässä seminaaria ja istua kuuntelemassa kaikkia luentoja, harjoituksia ja keskusteluja. Molemmat seminaarit ovat avartaneet ymmärrystä siitä, millaista on uhanalaisen kielen elvyttäminen ja miten kääntäminen voi olla osana sitä.

Tästä on hyvä jatkaa. Ensi syksynä hanke järjestää uudelleen Käännösseminaari I:n, johon otetaan siis mukaan uusia opiskelijoita. Samalla haetaan muita toimintamuotoja, joiden avulla voimme pitää mukana ensimmäiset seminaarien opiskelijat.

Passibo ylen suuri!