tiistai 19. syyskuuta 2017

Kiännösseminuaru I 2017–2018

Karjalan käännösseminaari I käynnistyy toisen kerran muokatussa muodossa. Monet luennoista ovat sisällöltään uusia. Seminaariin voi vielä ilmoittautua opiskelijaksi (1.10. mennessä Natalia Giloevalle natalia.giloeva at uef.fi). Lisäksi kaikki ovat tervetulleet kuuntelemaan luentoja.

Ensimmäisessä lähitapaamisessa lauantai on tänä vuonna sanastopäivä, ja silloin käsitellään karjalan kääntäjän kohtaamia sanastopulmia, sanastotyötä ja kääntäjän termityötä. Lauantain ohjelma sopii hyvin myös seminaarin ulkopuoliselle yleisölle.

Tervetuloa!

Programmu

Piätteniččy 13.10.2017 AG109

10.00–11.00 Seminuaran avavus (Helka Riionheimo, Päivi Kuusi)
11.00–12.30 Luvendo: Kiändäjän kompetensiet (Minna Kumpulainen)
12.30–13.30 Murgin (Aura)
13.30–15.00 Luvendo: Kiännösprocessu (Päivi Kuusi)
15.00–15.30 Väliaigu
15.30–18.00 Kiännösharjaitukset (Päivi Kuusi da Natalia Giloeva, AG 214–215 )


Suovattu 14.10.2017 ”Sanastopäivy” AG 109

9.30–11.30 Luvendo da ruadopaja: Karjalakse kiändäjän sanastoruado (Natalia Giloeva)

11.30–12.30 Murgin (Carelia)

12.30–14.30 Luvendo: Sanastoruado Ven’an Karjalas (Olga Ogneva)

14.30–15.00 Väliaigu

15.00–16.30 Luvendo: Kiändäjän terminyruado (Päivi Pasanen)

16.30–17.00 Kodiruavon (harjaituskiännöksen) andamine da sellittämine



Luvendot Päivännouzu-Suomen yliopiston Jovensuun kampuksel zualas AG109, piätteniččän harjaitukset zualois  AG214 da AG215

tiistai 5. syyskuuta 2017

Karjalan käännösseminaari I lukuvuonna 2017-2018

Karjalaksi kääntämisestä kiinnostuneille järjestetään jo toista kertaa karjalan käännösseminaari I. Ilmoittautumiset Natalia Giloevalle (natalia.giloeva@uef.fi) 1.10. mennessä.

Lisätietoa aikaisemmassa blogikirjoituksessa: http://kianna-hanke.blogspot.fi/2017/06/tule-opastumah-kiandamah-karjalakse.html

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Elokuu 2017

Julkaisemme nyt elokuun kalenterin. Valokuvaaja on Iiris Korkatsu; sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok. Kalenteri on ladattavissa pdf-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/iyypjkt3qp1r9nc/Elokuu2017.pdf?dl=0

torstai 27. heinäkuuta 2017

Raportti karjalan kielen käytöstä internetissä ja sosiaalisessa mediassa

Digital Language Diversity Project on kansainvälinen hanke, joka pyrkii edistämään Euroopan alueellisten ja vähemmistökielen käyttöä digitaalisissa ympäristöissä. Hankkeessa on toteutettu selvitys neljän vähemmistökielen käyttämisestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa: tutkittavat kielet ovat baski (Espanja), bretoni (Ranska), sardi (Italia) sekä karjala (Suomi). Selvitysten englanninkieliset raportit on juuri julkaistu osoitteessa http://www.dldp.eu/content/reports-digital-language-diversity-europe. Karjalaa käsittelevän raportin on kirjoittanut Tuomo Salonen.

Nyky-yhteiskunnassa vähemmistökielen digitaalinen elinvoimaisuus on olennainen osatekijä kielen säilymisen ja kehittämisen kannalta. DLDP tekee siis hyvin tärkeää työtä, ja on hienoa, että karjalan kieli on hankkeessa mukana!

Kiännä-hankkeessakin toimiva Ilja Moshnikov oli kesäkuussa tutkijavaihdossa Pisassa ja osallistui siellä raportin viimeistelyyn sekä kertoi karjalan kielen tilanteesta italialaisille tutkijoille.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heinykuu 2017

Kuukausi on vaihtunut, tässä heinykuun kalenteri. Valokuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok. Kalenteri on ladattavissa pdf-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/f61no0kcn55ozdg/Heinykuu2017.pdf?dl=0.



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Princesan arret (Kirjutannuh Julija Nageždinskaja, kiändänyh Tatjana Baranova)

[Lukukaudella 2016-2017 karjalan käännösseminaarissa osallistujat käänsivät kaunokirjallisia tekstejä karjalaksi. Julkaisemme näistä muutamia blogissa, ja lisää tulee julki Oma Mua -lehdessä. Tässä on Tatjana Baranovan käännös Julija Nageždinskajan tarinasta.]

Joga ezmässargie Princessu algai eliä uuttu elostu da kiitti iččie sit šokoluadun'amuloil. Ga ei syönnyh niilöi, a lad'd'ai barhattulippahazeh, gu vuvven lopus lugie äijäsgo liijas kalories hänel puutui piästä yhten vai tahton pon'n'astuksen vuoh…

Hoikkazennu Princessu nikonzu ei olluh. Sendäh joga huondestu kai 360 päiviä vuvves häi istuihes kovale dietale sih niškoi, gu roija Kaunehele Princale mieldy myö. A dostalit 5 päiviä häi tarkah musteli kai 360 tovendustu, kuduat ei annettu sidä luadie.

A vie Princessua mielytti se, kui häi kuvastuu zirkalolois: pitkät jallat, hoikku vyöčin, korgiet rinnat…

Se oli muga čomasti, muga ihailtavasti, ga himoitti itkie!..

Suututti vai yksi – veriäl olii ilmoituslaudu «Nagratusperti»…

A vie Princessua pöllätti se, gu häi ylen puaksuh tainehtuu. A buabo vastai, gu hyvä tainehtus on kuulužan rovun merki. Oli mostu tapahtumua, tädä sanojes buabo luadii hirviet silmät, konzu tundemattoman rovun tytöt piädykauti tainehtuttih princoin aigua.

Ga, Jumaloilleh, niilöil sežo oldih omat buabat.

A vie Princessu tiijusti, gu mies valliččou ičele mučoin vaiku omih mugavuksih kaččojen.
Da se on, nenga, gu jogapäivällizen jallačin ostandu: pidäy vallita moine väri, gu redu ei nägys da gu olis mugažu kandu. Nahku pidäy olla todine.

Da jälgimäine ehto on kaikkii tärgiembi. Sendäh, gu ollou andilaskulul vie nahkugi imminkummaine, sit on parembi kävellä ihan kengättäh…toizin sanojen –naimattomannu.

A konzu Princesal oli ylen atkal, hänele piäh tuli midä puuttuu! Juohtui mieleh se, gu häi ei ole kaikkii čomembi korolevstvas. Dai se, gu häi ei ole kaikkii viizahembi. Dai se, gu Princu händy ei suvaiče…

Yhtelläh oli kompromissuvariantuagi: Princu suvaiččou, ga ei händy. Libo händy, ga ei juuri se Princu.

- Äijy midä kummallistu, agjättomua, mielenkiindostu on muailmas, - hengähtellihes Princessu ottajes pualičalpäi muantiedokartastuo. – Mi on uuttu tiijonhimohizeh mieleh niškoi! Mi on kuvastu! O! Kačo, livaile, opastu, huaveile suurih löydölöih näh!..

A minä aiven vai mužikkoih näh da mužikkoih näh, hagopiä!

A vie Princessua ylen kummatti se, konzu kuučari povoskal istujes rubieu vigelöittämäh da händy huijustellen suostuttamah vastukavastu hebuo ielleh ajamah.

- Heikot työ oletto, mužikat, dai tahto teijän on heikko, - hengähtähes sit Princessu da karietan ikkunas puoleh rungassah rippujes kiändyy hebočun puoleh moizien palavien sanoinke, ga ozattomal elätil kerras mondu kerdua liženöy voimu, hiestytäh silmylaput, a korvat kiärivytäh töytykse.

Tavan mugah se Kuningastu ylen äijäl suututti da häi kerran toizen tahtoi ottua tyttärelpäi kormanidengat libo…hyvin lyvvä remenil heboloin vilu tahnuol…

Ga häi tiezigi sen, gu Princessu suvaiččou mostu luaduu šeikkua , sendäh piätti, gu se on liigu - lahjoittua lastu joga lujas sanas…

A toiči Princesale himoitti työndiä mečäle kai dvorčuetikiettu, kerittiä tukat, kruassie huulet, panna pal'l'ahale hibjale turkikset da kuččumattah mennä Princalluo. Ga täs oli yksi este. Mennä alasti da humalas - se ei ole ihan hyvä. A mennä alasti da humalattah - se on tyhjy dielo.

- Tahtozin…tahtozin, gu tulis kerras, huahittajen avuas uksen da piästäs! – huaveili Princessu. – A hänel konzu gi midä on…konzu myöhä, konzu vihmuu, konzu sivun katkuau, a konzu hevol on lebopäivy…





*********************************************************************





Юлия Надеждинская. Будни Принцессы 

  Каждый понедельник Принцесса начинала новую жизнь и поощряла себя за это шоколадными конфетами. Но не съедала их, а складывала в бархатную шкатулочку, чтобы в конце года подсчитать, от скольких лишних калорий ей удалось избавиться одним лишь усилием воли...

  Худенькой Принцесса никогда не была, поэтому, чтобы понравиться Прекрасному Принцу, каждое утро все 360 дней в году садилась на строгую диету.
  А в оставшиеся 5 подробно вспоминала все 360 аргументов, помешавших ей это сделать.

  А ещё Принцессе очень нравилось, как она отражается в зеркалах: длинные ноги, тонкая талия, высокий бюст...
Это было так красиво, так восхитительно, что хотелось плакать!..
Раздражало лишь одно - табличка "Комната смеха" на дверях...

  А ещё Принцессу очень пугало, что она так часто падает в обморок. А бабушка отвечала, что хороший обморок - показатель знатного рода. Бывали случаи, делала бабушка страшные глаза, когда девушки из народа намеренно падали в обморок в присутствии принцев.
  Но, Слава Богу, что у тех тоже были свои бабушки.

  А ещё Принцесса узнала, что мужчина выбирает себе жену исключительно из соображений удобства.
  И это, примерно, то же самое, что покупка обуви на повседневку: немаркий цвет, удобный каблук. Натуральная кожа.
  И последнее условие — самое важное. Потому что, если при всей внешней убогости невесты, у неё ещё и кожа — так себе, лучше уж ходить совсем босым… то есть — неженатым.
  А когда Принцессе было особенно грустно, к ней в голову лезла всякая чушь! И что не самая красивая она в королевстве. И далеко не самая умная. И что Принц ее не любит...
  Хотя были и компромиссные варианты: Принц любит не её. Или любит её - но совсем не тот Принц.
- В мире столько всего необычного, необъятного, интересного,- вздыхала Принцесса, доставая с полки географический атлас. - Столько пищи для пытливого ума! Столько картинок! О! Смотри, листай, учись, мечтай о великих открытиях!..
  А я всё о мужиках да о мужиках, бестолочь!

  А ещё Принцессу очень забавляло, когда кучер, ёрзая на дрожках и явно стыдясь её присутствия, уговаривал взбрыкнувшую лошадь следовать дальше.
- Слабый вы народ, мужики, и воля у вас - слабая, - вздыхала в таком случае Принцесса и, высовываясь из кареты по пояс, обращалась к кобыле с такой пламенной речью, что КПД у несчастного животного увеличивался в разы, шоры запотевали, а уши сворачивались в удавку.
  На что Его Величество обычно сильно гневался и пару раз намеревался лишить дочь карманных денег или… просто как следует выпороть на конюшне...
  Но, зная любовь Принцессы к подобного рода приключениям, решил, что баловать дитя за каждое крепкое словцо - это лишнее...
  А иногда Принцессе хотелось послать к черту весь дворцовый этикет, распустить волосы, накрасить губы, надеть на голое тело меха и завалиться к Принцу на огонек. Но здесь было одно "но": вваливаться голой и пьяной было не комильфо, а голой и трезвой - бессмысленно.
- Хочется... хочется, чтобы примчался, запыхался, ворвался и спас! – мечтала Принцесса. - А у него... то поздно, то дождливо, то поясницу ломит, то у коня выходной...

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tule opastumah kiändämäh karjalakse!

Mittuine on kiändäjän ruado? Kui kiännöstiedo opastau kiändämizeh?
Kui kiännösprocessu menöy?
Kuspäi kiändäi suau tieduo, konzu vastah tulou tundematoi sana?
Kui kiändäi vois luadie uvven karjalankielizen sanan?
Kuibo menöy uudizien kiändämine karjalakse?
Tahtozitgo kiändiä Wikipediedu karjalakse?

Tule kuundelemah nämmis da toizis kyzymyksis Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kiändämizen opastusseminuarah. Opastuksen järjestäy Kiännä!-projektu, kuduadu rahoittau Konehen Fondu (Koneen Säätiö).

KIÄNNÖSSEMINUARU I (5 op)


Opastusmuvvot: Luvendot da harjaitukset. Vuitti harjaituksis voibi suorittua verko-opastuksennu.

Opastuspäivät: piätteniččy–suovattu 13.–14.10.2017, piätteniččy–suovattu 19.–20.01.2018, piätteniččy–suovattu 6.–7.04.2018

Syväindö: Ammattikiändämizen opastustu karjalan kielen kiändäjile da karjalan kielen kiändämizes kiinnostunnuzile. Kiännösseminuaras tunnustutah kui kiändämizen teourieh mugai käytändöhgi.

Opastajat: Päivännouzu-Suomen yliopiston kiännöstiijon da karjalan kielen azientundijat sego tulijat luvendonlugijat.

Opastuskielet: opastus organizuijah ozittain suomekse da ozittain karjalakse.

Kohtehjoukko: Seminuaru pädöy kaikile karjalan kieles kiinnostunnuzile, ga harjaituksien luadimizeh pidäy olla karjalan kielen maltuo. Päijäh kai karjalan kielimuvvot! Ollet jo kiändänyh karjalakse, tule sanelemah omii kogemuksii karjalan kielen kiändäjänny!
Kogo seminuaran suoritannuot suajah omas ozanotandas tovestuksen, ga seminuarah voibi sežo tulla vaigu kuundelemah.

Ilmoittuakseh voibi sähköpoštači projektan koorginuattorale Natalia Giloevale adressih natalia.giloeva at uef.fi 1.10.2017 sah.

Kiännä!-projektu maksau matkumenot niilöile opastujile, ket  tullah suorittamah kogo seminuaran harjaituksienke. Tarvinnet tugie matkumenoloih, työnnä vällymuodoine pakičus projektan koordinuattorale Natalia Giloevale (natalia.giloeva@uef.fi) 1.10.2017 sah.
Ližätieduo suat koordinuattoras libo Kiännä!-projektan verkosivuloil http://kianna-hanke.blogspot.fi/

Ottai karjalan kielen kiändäjän ruadoh!
Elvytä karjalan kieldy kiändämäl!
Verkostoiččei toizien kiändäjienke!
Henkilön Helka Riionheimo kuva.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tutkimusta ensimmäisestä Kiännän käännösseminaarista



Kiännä!-hanke on nyt järjestänyt kaksi karjalan kääntämisen seminaaria. Koska olemme sekä koulutus- että tutkimushanke, olemme seminaarien aikana keränneet myös tutkimusmateriaalia. Suuret kiitokset kaikille osallistujille, jotka ovat antaneet luvan käyttää kurssin aikana tuottamiaan tekstejä aineistona.

Tutkimusta on myös tehty. Aivan ensimmäinen käännösseminaareja käsittelevä artikkeli on nimeltään "Kaikki on vinksin vonksin: Käännösseminaari vähemmistökielen elvyttämisen tukena", kirjoittajat Kaisa Koskinen, Päivi Kuusi ja Helka Riionheimo. Artikkeli on julkaistu tänä keväänä Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisussa, MikaEL 10:ssa. Teksti löytää tästä tiedostosta alkaen s. 167: https://sktl-fi-bin.directo.fi/@Bin/ba03100f355fb1b2109df933e54b6543/1492676415/application/pdf/1272052/Mikael%20vol.10.pdf


Samassa verkkolehdessä on myös Kiännä!-seminaarin kouluttajan Päivi Kuusen artikkeli "Varovasti, haurasta! Vähemmistökielet ja kääntäjänkoulutus", joka käsittelee asiaa laajemmasta näkökulmasta. Tämä artikkeli alkaa em. tiedostossa sivulta 47.

Lisää tutkimusta on jo tekeillä ja kirjoitteilla, ja kokemukset Kiännän käännösseminaareista tulevat leviämään myös maailmalle englanninkielisten julkaisujen myötä.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Kezäkuu

Vaikka ei siltä tunnu, on alkanut kezäkuu.  Uusi kalenterisivu ladattavissa täältä: https://www.dropbox.com/s/styovi7rlwiqt4a/Kez%C3%A4kuu2017.pdf?dl=0

Kuvaaja on Anna Karelina. Sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Oraskuu

Kevättä vieläkin odotellaan tänä vuonna, mutta huomenna alkaa jo oraskuu. Oraskuun kalenteri on ladatavissa pdf-muodossa Dropboxista:https://www.dropbox.com/s/yvq5ktpwhe65nlx/Oraskuu2017-2.pdf?dl=0




Kuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Pertii ruokin, mattii panen – Ellendännöygo suomelaine karjalastu paginua putilleh?

Karjala da suomi ollah lähäzet sugukielet. Kielis on äijy yhtehisty sanastuo, mi avvuttau karjalastu da suomelastu toine toizen kielen ellendämizes. Konzu karjalaine sanou, gu kezä on tulluh, suomelaine ellendäy sen oigieh: kesä on tullut da se on hyvä dielo. Ga ainosgo roih muga? Täs yksi lyhyččäine vuoropagin, kudamas ei probliemattah mennyh:

Karjalaine inehmine: Ostin tänäpäi ruskien pluat’an. Kačahtai, ongo se minulleni parahite?
Suomelaine inehmine: Onpas kuin sinulle tehty! Mutta eihän tuo ole mikään ruskea, vaan punainen.
Karjalaine inehmine: En nimittustu punastu tiijä, ruskei se on: minun armas väri.
Suomelaine inehmine: Onkohan sinun näkö ihan kunnossa?

Kummua sanot, ga mollembat naizet ollah oigiet, vaigu karjalakse ruskei ongi punainen. Moizii sanazii vois sanuo hairiehvedäjikse libo riskusanoikse. Toiči risku on ylen korgeigi. Konzu karjalaine mužikku sanou toizele, gu hänen akal himoittau äijäl kalua, se ei merkiče nimidä mostu, mi ezmäzikse tulou piäh äijile suomelazile. Akku tahtos syvvä kalua = kalaa, äijäl tahtos – nimidä muudu täs ei tahtota sanuo.




Erähät moizet sanazet yhtes kieles tarkoitetah ezinehty, ga toizes ristikanzua libo yhtes kieles net ollah adverbilöinny, ga toizes merkitäh miesty. Juuri nenga menöy karjalan rengi da suomen renki -sanoinke sego karjalan äijän da suomen äijä -sanazienke. Toiči net vastvutah yhtes samazes virkehesgi, ezimerkikse karjalaine virkeh Äijät astutah rengilöinke meččäh kiändyy suomekse kui Monet menevät ämpärien kanssa metsään.

Erähät moizet hairiehvedäjät sanazet äijälgi kielastetah kuulijua tietys kontekstas käytetynny. Muga virkeh Kai dengat mendih muijale tarkoittau vai, gu Kaikki rahat meni muualle. Konzu ylbei muamo löyhkäy, gu kai minun lapset ollah linnas, häi tahtou sanuo vai, gu kaikki hänen lapsensa asuvat kaupungissa.
Eriže pidäy mainita matin panendas da pertin ruokindas. Kerran karjalan luvendol oli tekstu karjalazien uskomuksih näh, kuduas sanottih vagavah, gu ei sua panna mattii mečäs. Yksi opastui kyzyi: Suannougo linnas? Parembi on joga kohtas olla matin panemattah, sendäh gu se merkiččöy kiroiluu. Ga pertin ruokindu on ylen hyvä dielo da kai pertit pidäy ruokkie hyvin. Suomekse tämä jälgimäine virkeh kiändyy kui kaikki huoneet pitää siivota hyvin.



Nygöi, konzu karjalan kieli muga ruttoh kehittyy da sil on ezimerkikse Wikipedii da Yle uudizet karjalakse, on tulluh aigu luadie Karjala-suomi-hairiehvedäjien sanoin sanakniigaine, kudai avvuttas suomelazii ellendämäh karjalan kieldy putilleh. Mostu sanakniigua ollah parahite luadimas Natalia Giloeva, Santtu Karhu da Timoi Munne.


Kuvazet täh kirjutukseh luadi L’uba Šilina. Passibo hänelleh niilöis!


Tuhukuul 2017 karjala-suomi-hairiehvedäjih sanoih näh oli luajittu Yle kirjutus http://yle.fi/uutiset/3-9505870, kuduan karjalankieline versii löydyy täs: http://yle.fi/uutiset/3-9509131

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Toisen käännösseminaarin päätös

Lauantaina karjalan käännösseminaarin tuli vieraaksi Tuula Åkerlund (Romano Missio), joka on Suomen romanikielen kieliaktivisti. Hän on lapsuudessaan omaksunut romanikielen omassa perheessään ja pitää kunnia-asiana välittää itsekin kieltä eteenpäin. Tuula on 1980-luvulta opettanut romanikieltä koulussa ja valmistanut siinä työssä opetusmateriaalia. Hän on myös toiminut myös monenlaisten tekstien kääntäjänä; listalle mahtuvat mm. YLE:n romanikieliset uutiset, runot, laulut, romanilehtien pääkirjoitukset, viralliset asiapaperit ja Raamatun tekstit.

Tuulan esitys toi konkreettisesti esiin sen, miten romanikielen käyttö on Suomessa vähentynyt niin, että kieli on vakavasti uhanalainen. Romanien ja karjalankielisten kielellisessä tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä (kuten kielen eläminen vain puhuttuna kielenä ja perhepiirin kielenä). Juridisesti romanikielen asema on karjalaa vahvempi, sillä romanien kieli mainitaan perustuslain kielipykälässä, mutta käytännössä romanikieli ei kuitenkaan saa riittävästi virallista tukea. Esimerkiksi kouluissa romanikieltä ei opeteta ns. omana äidinkielenä niin paljon kuin voitaisiin, ja Yleisradiossa romanikielisten lähetysten määrä on hyvin pieni.



Tuula Åkerlund puhui myös niistä käytännön haasteista, joita romanikielelle kääntäessä on tullut vastaan. Tämän listan kohdalla yleisö nyökytti samanmielisenä, sillä aivan samojen asioiden kanssa karjalaksi kääntävät kamppailevat: kääntäminen tapahtuu usein kiireisellä aikataululla, jossa käännöksen toimeksiantaja ei ymmärrä, miksi uhanalaiselle kielelle kääntäminen vie paljon aikaa. Nykysanasto on suppeaa, joten kääntäjä joutuu luomaan uudissanoja – mutta miten tehdä uudissanoja, joita romanikielen puhujat ymmärtävät? Kääntämisen avuksi on olemassa vain vähän taustamateriaalia ja sanakirjoja. Puhuttu romanikieli on vanhakantaista, mutta esimerkiksi käännettävät suomenkieliset uutistekstit sisältävät virallista yleiskieltä. Lisäksi kääntäjä jää vaikeissa käännösratkaisuissa usein yksin.

Yhdeksi ratkaisumalliksi Tuula esitti kääntäjien sähköisen yhteistyöverkoston perustamista, some-ryhmiä ja myös jonkinlaista asiantuntijatukea esimerkiksi romanikielen tutkijoilta ja kieliammattilaisilta. Luennon jälkeen keskustelimme Tuulan kanssa romanikielen ja karjalan kielen tilanteen yhtymäkohdista. Esitimme myös ajatuksen siitä, että romanikielen kääntävät voisivat hyötyä samanlaisesta käännöskoulutuksesta, jota me seminaareissamme annamme.

Päivän ohjelmaan sisältyi myös muutamien käännösseminaarien osallistujien omia puheenvuoroja; kaikki puhujat ovat olivat mukana jo viime talvena ensimmäisessä käännösseminaarissa. Tatjana Baranova puhui lauluntekstien kääntämisestä, jota hän itse on harrastanut jo varsin paljon. Laulujen kääntämisen tarvetta hän perusteli sillä, että tuttu melodia auttaa opettelemaan karjalaksi käännetyn laulun sanoja, ja sanat jäävät melodian avulla paremmin muistiin. Laulujen kääntäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä, sillä lauluissa käännöksen täytyy säilyttää tarkasti alkutekstin runomitta ja rytmi, jotta teksti on laulettavissa alkuperäisellä melodialla. Sopivien sanojen etsiminenkin on erilaista kuin muussa kääntämisessä, sillä vaikka jokin sana on karjalan kielessä olemassa, se ei välttämättä sovi käännöksen runomittaan, rytmiin tai loppusointuihin.


Esityksen lomassa kuulimme monia näytteitä karjalankielisistä lauluista, joista osa sai yleisön spontaanisti yhtymään lauluun. Monet Tatjanan käännöksistä olivat venäläisiä lauluja, jotka eivät ehkä ole suomalaisille tuttuja, mutta hauskaa oli nähdä, miten Beatlesin Yesterdayn sanat kuuluvat karjalaksi. Karjalankielisiin käännöksiin voi muuten tutustua Vkontakten ryhmässä Pajatammo karjalakse (https://vk.com/pajatammo_karjalakse).



Iltapäivään sisältyi totuttuun tapaan myös Wikipedia-työpaja, jossa Wikipedia-aktiivit Ilja Moshnikov ja Maria Kähäri auttoivat kurssilaisia verkkotietosanakirjan kanssa.

 
Katerina Paalamo piti seminaarin historiassa ensimmäisen eteläkarjalankielisen esitelmän, joka käsitteli hänen kokemuksiaan kääntämisestä eteläkarjalaksi, jolla ei vielä ole normitettua kirjakieltä (kirjakielen luominen on kyllä meneillään). Eteläkarjalaksi kääntävien työ on vielä haastavampaa kuin livvin- tai vienankarjalaksi kääntävien, sillä kielellä on julkaistu vain vähän ja myös kielioppi ja oma sanakirja puuttuvat. Katerina totesi olevansa käännöstehtävän äärellä enemmän kielentutkija kuin kääntäjä, sillä hän joutuu itse tutkimaan monia erilaisia kielen ilmiöitä ennen kuin voi valita sopivan karjalankielisen ilmauksen. Apuvälineinä täytyy käyttää sitä mitä on olemassa: oma murretta, opiskeltuja asioita (joihin kuuluu vieraiden kielten ja kielitieteen opintoja), verkossa olevaa suurta Karjalan kielen sanakirjaa, muiden kielimuotojen (ja kielten) sanakirjoja ja kielioppeja ja tietysti myös muita kielenpuhujia (silloin kun se on mahdollista). Katerina kuvaili omaa työtään ”eksperimentaaliseksi kääntämiseksi” ja määrittele ohjenuoraksi sen, että ”pidäy olla rohkie da uskuo iččeh, valmista kieldä ei ole”.



Lopuksi Maria Kähäri kertoi suunnitteilla olevasta uudesta karjalan kielen verkkosanakirjasta, jonne jatkuvasti kehittyvää karjalan sanastoa voidaan tallentaa. Verkko tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia siihen, että aktiivinen joukko voi yhteistyössä kartuttaa sanakirjaa. Ihannetapauksessa samaan paikkaan saataisiin kaikkien karjalan kielten sanastoa ja myös niiden vastineita muilla kielillä (erityisesti suomeksi ja venäjäksi mutta myös esimerkiksi englanniksi). Esityksen lopuksi virisi myös idea siitä, että Kiännä-hanke voisi tukea verkkosanakirjatyötä esimerkiksi järjestämällä työpajan, jonne kutsuttaisiin myös sanakirjan teon ammattilaisia.


Ja tähän päättyi Kiännä!-hankkeen järjestämä Käännösseminaari II. Kiitämme kaikkia vieraina käyneitä puhujia ja kurssin osallistujia, jotka jaksoivat pysytellä kurssin mukana lähipäivinä. Kurssi oli täyttä työtä: joka kerran kaksi lähipäivää (aamukymmenestä iltakuuteen) ja lisäksi lähipäivien välissä tehdyt itsenäiset käännöstehtävät, käännöskommentit ja vertaispalautteet. Omasta puolestani sanon vielä, että on ollut etuoikeus saada olla järjestämässä seminaaria ja istua kuuntelemassa kaikkia luentoja, harjoituksia ja keskusteluja. Molemmat seminaarit ovat avartaneet ymmärrystä siitä, millaista on uhanalaisen kielen elvyttäminen ja miten kääntäminen voi olla osana sitä.

Tästä on hyvä jatkaa. Ensi syksynä hanke järjestää uudelleen Käännösseminaari I:n, johon otetaan siis mukaan uusia opiskelijoita. Samalla haetaan muita toimintamuotoja, joiden avulla voimme pitää mukana ensimmäiset seminaarien opiskelijat.

Passibo ylen suuri!

Sulakuu

Kevät lähenee ja on koittanut sulakuun alku. Sulakuun kalenteri on ladattavissa pdf-muotoisena Dropboxista: https://www.dropbox.com/s/c0f0c6flz6zo59x/Sulakuu2017.pdf?dl=0



Kuvaaja on Tatjana Anuhina. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Käännösseminaarin perjantai: kääntäjänkoulutus ja vähemmistökielet sekä Karjalan Sivistysseura

Käännösseminaari II:n viimeinen lähitapaaminen käynnistyi perjantaina 31.3.2017. Päivän ohjelmaan kuului kaksi luentoa ja niiden päätteeksi käännösharjoitukset.


Päivi Kuusi, Kiännä-seminaarien suunnittelija ja käännöstieteen opettaja, puhui otsikolla ”Varovasti, haurasta! Vähemmistökielet ja kääntäjänkoulutus”. Luento veti yhteen niitä asioita, joiden kanssa osallistujat ovat kahden vuoden aikana kamppailleet tehdessään kurssitehtäviä ja kääntäessään erilaisia tekstejä karjalaksi.


Kurssilaisten kanssa keskusteltiin muun muassa siitä, miten pitää tehdä, jos jotain käännettävää sanaa ei ole karjalaksi olemassa. Silloin kääntäjä joutuu usein muodostamaan uuden karjalankielisen sanan, mihin on monia eri vaihtoehtoja. On mahdollista lainata sana (sellaisenaan tai äänteellisesti mukautettuna) lähdekielestä (useimmiten suomesta tai venäjästä). On mahdollista muodostaa käännöslaina, jossa suomen tai venäjän yhdyssana tai fraasi käännetään sana sanalta karjalaksi. Mutta on myös mahdollista pyrkiä rakentamaan uudissanoja karjalan omista aineksista. Lisäksi on mahdollista tutkia, millaisia vaihtoehtoja tarjoavat jotkut muut kielet, esimerkiksi karjalan lähisukukielet (kuten viro tai vepsä) tai suuret eurooppalaiset kielet.

Luennon aikana puhuttiin myös siitä, mikä on kääntäjän vastuu silloin, kun tekstissä on uutta sanastoa. Karjalankielisen vastineen luominen ei ole helppoa, mutta jos kääntäjä ohittaa vaikean sanan, karjalan kieli ei kehity. Kun kieli on uhanalainen, kääntäjällä on suuri vastuu sanaston luomisesta. Kääntäminen pakottaa kehittämään kieleen uusia ilmauksia.





Päivi puhui myös siitä, miten erilaiset ovat kääntämisen funktiot (tarkoitukset, päämäärät, tehtävät) silloin, kun käännetään uhanalaiselle kielelle. Suurten kielten välillä kääntämisellä on yleensä viestinnällinen tehtävä: kääntäjä välittää jonkin viestin kielimuurin yli sellaisille lukijoille, jotka eivät osaa tekstin lähdekieltä. Uhanalaisen kielen puhujat ovat kuitenkin useimmiten kaksikielisiä (kuten karjalankieliset Suomessa ja Venäjällä), joten he eivät tarvitse karjalankielisiä käännöksiä siksi, etteivät ymmärtäisi suomen- tai venäjänkielistä alkuperäistekstiä. Sen sijaan käännöksiä tarvitaan muihin tehtäviin: kielituotteiden määrän lisäämiseen, kielen käyttöalueiden laajentamiseen, uuden sanaston luomiseen ja myös kielen näkyvyyden lisäämiseen. Kun karjala elää myös kirjoitettuna, painettuna ja visuaalisesti nähtävissä olevana kielenä, myös enemmistönkieliset kiinnittävät siihen enemmän huomiota.

Toisaalta Natalia Giloeva kiinnitti huomiota siihen, että koska karjalaa puhutaan kahdessa maassa, se voi kuin voikin toimia viestinnällisessä tehtävässä – karjalankielisten kesken. Kun venäläistä kaunokirjallisuutta käännetään karjalaksi, se on myös suomenkarjalalaisten ulottuvilla. Ja kun suomenkielistä kirjallisuutta käännetään karjalaksi, se on venäjänkarjalaisten luettavilla.
Luentonsa lopuksi Päivi kiteytti kokeneen kääntämisen opettajan näkemyksen käännösseminaarien päämääristä. Meillä on ollut seminaareissa käytettävissä vain muutama lähiopetusviikonloppu (kun taas Suomessa ammattikääntäjien koulutus yliopistossa sisältää useamman vuoden kokopäiväistä opiskelua). Se, mitä olemme halunneet erityisesti välittää koulutuksen avulla, ovat niin sanotut metakognitiiviset taidot eli kyky tarkkailla, arvioida ja kehittää omaa käännösprosessiaan. Kurssin harjoitukset ovat pyrkineet tekemään opiskelijoita tietoisiksi siitä, mitä valintoja he kääntäessään tekevät ja millaisia mahdollisuuksia heillä on ratkaista vastaan tulevia ongelmia. Kielitaidon lisäksi kääntäjä tarvitsee näitä oman työnsä kehittämisen taitoja.



Perjantain toiseksi luennoitsijaksi saimme vieraaksi Karjalan Sivistysseuran varapuheenjohtajan Pekka Vaaran, joka kertoi seuran historiasta ja nykyisestä julkaisutoiminnasta. (Seuran syntyvaiheista kertoessaan hän muuten sanoi, että ”monet asiat saavat alkunsa kirjasta”. Sekin osoittaa, että kirjojen olemassaololla on ihmisten toiminnassa suuri merkitys.) Sivistysseura toimii kustantajana, mutta se ei tavoittele tästä tehtävästään kaupallista voittoa vaan päämääränä on edistää karjalalaista nykykulttuuria ja päivittää sitä nykyaikaan. Kiännä-hankkeen kannalta oli erityisen mielenkiintoista, että Vaara valotti julkaisuprosessin kaikkia vaiheita: ideoinnin ja kirjan painattamisen ja myymisen väliin mahtuu paljon erilaista työtä (esimerkiksi kustannusarvion tekeminen, tekijänoikeuksien selvittäminen, kustannussopimuksen kirjoittaminen, kuvituksen suunnittelu, kirjan graafinen suunnittelu ja taittaminen ja markkinoinnin suunnittelu). Karjalan Sivistysseuran suuntaan voivat kaikki kiinnostuneet olla yhteydessä ja esittää omia ideoitaan. Seuralta voi myös hakea kohdeavustuksia esimerkiksi kääntämiseen tai julkaisemiseen.

(En malta olla tässä mainitsematta, että Karjalan Sivistysseura on myös perustanut Sampo-tietokannan, josta voi hakea tietoa juuriltaan karjalaisista suvuista ja Karjalan historiasta. Tietokanta on helposti käytettävissä osoitteessa http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/fi. Kokeilin siihen omaa sukunimeäni ja tietokannasta löytyi kuin löytyikin muutamia dokumentteja mieheni suvun historiasta. Kannattaa kokeilla.)




Seminaaripäivä päättyi taas käännösharjoituksiin, joissa yhtenä tehtävänä oli lukea pienryhmässä ääneen oma kotitehtävänä tehty harjoituskäännös samalla kun toiset kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja sellaisista asioista, joita käännöksessä voisi vielä hioa. Kun teksti luetaan ääneen, kuulija (ja lukija itsekin) kiinnittää siinä huomiota sellaisiin asioihin, joita ei pelkkää tekstiä lukiessa edes huomaa. Sen jälkeen ryhmissä keskusteliin käännöksistä. (Tätä harjoitusta oli todella mukavaa seurata sivusta, sillä ääneen luettu karjalan kieli on kaunista kuultavaa. Yhdessä ryhmässä pohdittiinkin, että varsinkin lastenkirjoja olisi hyvä julkaista myös äänikirjoina. Niitä voisivat lapsilleen soittaa myös sellaiset vanhemmat, jotka eivät itse karjalaa puhu.)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kevätkuu

Kuukausi on vaihtunut ja tässä on maaliskuun eli kevätkuun kalenterikuva. Pdf-muotoisena kevätkuu löytyy Dropboxista: https://www.dropbox.com/s/4jbfkhgvwztjw4f/Kev%C3%A4tkuu2017.pdf?dl=0

Kuvaaja on tällä kertaa Natalja Porošenkova. Sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat. Sananlaskun suomennoksesta ja selityksestä ovat vastanneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Kiännä-blogi tarjoaa: helmikuun kalenteri livvinkarjalaksi

Kiännä!-hanke on saanut kahdelta valokuvaajalta luvan käyttää heidän kuviaan karjalankielisessä kalenterissa. Julkaisemme tätä kalenteria kuukausi kerralaan. Jokaisen kuukauden kohdalla on sananlasku, joka on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat. Sananlaskut ovat livvinkarjalaksi ja venäjäksi, ja niihin on lisätty suora suomennos sekä sisällöltään vastaava suomalainen sananparsi.

Tammikuu ehti jo mennä, joten tässä on ensimmäiseksi helmikuu 2017. Kuvan voi ladata pdf-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/sd8notsvjej8il8/Tuhukuu2017.pdf?dl=0. Helmikuun kuvan on ottanut venäjänkarjalainen Lidija Grigorjeva. Sananlaskun suomennoksesta ja suomalaisen sananlaskun etsinnästä ovat vastanneet Natalia Giloeva ja Maria Kok. Taitto Helka Riionheimo.





Kalenteriin ei ole merkitty erikseen muita pyhäpäiviä kuin sunnuntait. Pyhäpäivät ja muut valtiolliset merkkipäivät ovat erilaisia rajan molemmin puolin, joten toivomme tällaisen yksinkertaisen version olevan huviksi ja hyödyksi sekä Venäjällä että Suomessa.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Mitä käännösseminaarilaiset tekevät sillon kun eivät ole kurssilla?

Mitä käännösseminaariin tulleet Karjalan tasavallan vienankarjalaiset tekevät silloin, kun eivät istu kurssilla? No pelaavat tietysti kyykkää ja saavat siihen mukaan Joensuun Kosiosudenkin!

Kuvat (c) Natalia Vorobei ja Maria Kundozerova. Alun perin julkaistu VKontaktessa kyykkäsivulla (https://vk.com/kyykkakarjala). 










lauantai 14. tammikuuta 2017

Käännösseminaarin lauantai: vieraana venäläisen kaunokirjallisuuden kääntäjä

Lauantaina hankkeen vieraana oli Arja Pikkupeura, jolla on yli kahden vuosikymmenen kokemus venäläisen kaunokirjallisuuden suomentamisesta. Hän piti kaksi luentoa, joista ensimmäinen käsitteli kaunokirjallisten teosten kääntämistä sekä yleisellä tasolla että erityisesti venäjän ja suomen kielten (ja kulttuurien) välillä. Hyvin mielenkiintoinen luento sisälsi monia mieleen jääviä ja ajatuksia herättäviä kohtia. Ensimmäisessä Kiännä!-hankkeen järjestämässä käännösseminaarissa painopiste oli asiatekstien kääntämisestä, ja siitä kaunokirjallisuuden kääntäminen poikkeaa monin tavoin. Kaunokirjallinen julkaisu on taideteos, joka kääntäjän pitää osata kääntää taideteokseksi myös kohdekielellä. Romaaneissa kirjailija ei useinkaan sano asioita suoraan, vaan lukijan pitää osata lukea rivien välistä. Kääntäjän pitää kääntää kirjailijan teksti sillä tavoin, että käännöksen lukija löytää rivien välistä samat asiat kuin alkutekstin lukija. Kääntäjän haasteena on myös välittää käännöksessä kirjailijan tyyli, joka voi sisältää esimerkiksi pitkiä virkkeitä, tietynlaisen sanaston käyttöä, puhekielisyyksiä tai vaikkapa erityistä välimerkkien käyttöä.

Toisen luennon aiheena oli kääntäjän projektiosaaminen ja suomentajana toimimisen mahdollisuudet ja realiteetit. Näkökulmana oli suomentaminen, suomenkielisten käännösten julkaiseminen ja ammattikääntäjän työ Suomessa. Myös tämä luento oli todella kiinnostava, koska se tarjosi kontrastin karjalaksi kääntämiselle. Jos Suomen kirjallisuusmarkkinoita voidaan kuvat ”erittäin pieniksi” niin miten pienet ovat karjalankielisen kirjallisuuden markkinat? Karjalaksi kääntäminen ja karjalankielisen kirjallisuuden julkaiseminen eivät ole kaupallista toimintaa. Kääntäjille työ on yksi kieliaktivismin muoto, ja kirjallisuuden julkaisijatkaan (karjalan kieltä tukevat yhdistykset) eivät tavoittele kaupallista voittoa. Pikkupeuran käsittelemät asiat käännössopimuksista olivat kuitenkin karjalan kääntäjillekin hyödyllistä tietoa: mitä kaikkea sopimuksessa olisi hyvä mainita ja millaiset ovat esimerkiksi kääntäjän tekijänoikeudet omaan käännökseensä.

Lauantain päättyi Ilja Moshnikovin vetämään Wikipedia-työpajaan. Edellisen lähitapaamisen jälkeen livvinkarjalainen Wikipedia on päässyt hautomosta, mutta varsinaiskarjalan Wikipedia on hautomossa edelleen. Työpajassa keskustelua herätti myös karjalankielisen Wikipedian tulevaisuus ja mahdollisuus siihen, että olemassa olisi yksi kaikille karjalan muodoille yhteinen Wikipedia. Tähän päämäärään monet haluavat pyrkiä, mutta haasteena ovat Wikipedian tekniset ratkaisut ja myös herkkä tilanne eri karjalan muotojen puhujien ja kehittäjien kesken.

[Tätä kirjoittaessani työpaja on vielä käynnissä ja kuuntelen tietokoneluokanssa pehmeää karjalan kieltä, kun työpajan vetäjä Ilja ja avustajana toimiva Maria Kähäri ja kurssin osallistujat puhuvat kaikista teknisistä ja sisällöllisistä asioista karjalaksi. Nämä työpajat ovat osoittaneet monella tasolla sen, että karjalan kieli on nykyaikainen kieli, jolla voidaan puhua kaikesta.]

perjantai 13. tammikuuta 2017

Käännösseminaarin perjantai: tutkimusta karjalaksi kääntämisestä ja kääntäjän etiikkaa


Käännösseminaarin toinen lähitapaaminen alkoi ja kerromme siitä tuoreeltaan kuulumisia. Tässä perjantain sisältöjä.

Mitä karjalaksi on käännetty?

Itä-Suomen yliopiston tutkijaopiskelija Riikka Iso-Ahola (Kiännä!-hankkeen työryhmän jäsen) tekee väitöskirjaa kaunokirjallisuuden kääntämisestä karjalaksi. Hän on kiinnostunut käännöstoiminnasta kokonaisuutena: mitä on eri aikoina käännetty karjalaksi, ketkä ovat kääntäneet, mistä kielistä on käännetty, missä käännöksiä on julkaistu? Perjantaina seminaarissa Riikka selosti tähänastisessa työssään saamaansa kokonaiskuvaa.




Ensimmäiset karjalankieliset kirjat (uskonnollisten tekstien käännöksiä) on julkaistu jo 1800-luvun alussa. 1930-luvulla kehitettiin Tverissä latinalaisiin kirjaimiin pohjautuvaa kirjakieltä, jolla julkaistiin myös paljon käännöksiä. Vähän myöhemmin 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa Karjalan tasavallassa Neuvostoliitossa otettiin käyttöön uusi, kyrillisiä kirjaimia käyttäviä kirjakieli, jolla julkaistiin lyhyenä aikana melko paljon tekstejä. Ajankohdan julkaisutoimintaa väritti vahvasti neuvostoideologia. Suurin osa julkaisuista oli käännöksiä venäjästä ja sisälsi paljon venäläistä lainasanastoa. 1950-1970-luvuilla karjalaksi julkaiseminen loppui käytännöllisesti katsoen kokonaan. Uusi nousu tapahtui 1980-luvun lopulta alkaen, kun karjalan kielen määrätietoinen elvytystyö alkoi ensin Venäjällä ja vähän myöhemmin myös Suomessa. Aikavälillä 1980-2014 karjalaksi julkaistujen kaunokirjallisten käännösten määrä onkin kasvanut huomattavasti. Silti karjalankielisten kirjojen lukumäärä on hyvin pieni verrattuna esimerkiksi suomen kaltaisella suurella kielellä julkaistuun kirjallisuuteen: mainittuna aikana on karjalaksi on julkaistu noin 60 kirjaa.

Mitä karjalaksi on tähän mennessä käännetty? Lastenkirjallisuutta: romaaneja, runoja, kertomuksia, kuvakirjoja, näytelmä. Aikuisten kirjallisuutta: runoja, novelleja, romaaneja, sarjakuva ja kuunnelma. Käännösten lähdekieliä ovat melkein pelkästään venäjä ja suomi, ja käännöksiä on julkaistu eniten livvinkarjalaksi ja jonkin verran vienankarjalaksi, tverinkarjalaksi ja varsinaiskarjalan etelämurteella.  Käännetyt teokset ovat usein olleet Venäjän tai Suomen kirjallisuuden klassikoita, ja myös lastenkirjallisuutta on käännetty melko paljon (lähes puolet kaikista julkaistuista kaunokirjallisista teoksista). Aikuisten kirjallisuuden joukossa runouden osuus on suuri, mitä selittää osittain se, että monet karjalankieliset runoilijat ovat myös kääntäneet runoutta.

Mitä sitten ei ole vielä käännetty karjalaksi? Tämä on kiinnostava kysymys myös Kiännä!-hankkeen kannalta, koska hankkeen kääntyessä nyt toiselle puoliskolleen osallistuminen karjalankieliseen julkaisutoimintaan tulee ajankohtaiseksi. Kirjallisuutta ei ole juuri lainkaan käännetty muista kielistä kuin suomesta ja venäjästä (esimerkiksi Muumi-kirjat on käännetty suomen- ja venäjänkielisten käännösten avulla). Toiseksi puuttuvat suomen- ja venäjänkielisenkin kirjallisuuden joukosta nykykirjailijoiden teokset. Kolmas aukko on nuortenkirjallisuus kuten vaikkapa nykyisin hyvin suosittu fantasiakirjallisuus. Lisäksi kääntämättä ovat erilaiset bestseller-kirjat, esimerkiksi dekkarit. Näistä Riikan havainnoista voidaan hankkeessakin ottaa suuntaa tulevaa toimintaa varten.

Kääntämisen etiikkaa

Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskinen (hankkeen ohjausryhmän jäsen) piti seminaarissa luennon kääntämiseen liittyvistä eettisistä ja moraalisista kysymyksistä. Kaisa pohjusti asiaa kertomalla siitä, mitä eettisiä kysymyksiä käännöstieteessä ja ammattikääntäjien käytännön työssä on pidetty esillä. Yleisö sai samalla miettiä, millaisina nämä eettiset käytänteet näyttäytyvät, kun on kyse karjalan kielen eli pienen uhanalaisen vähemmistökielen kääntämisestä. On aivan erilaista pohtia palkkatyön eettisiä kysymyksiä kuin samoja asioita tilanteessa, jossa kääntäminen tapahtuu pitkälti vapaaehtoistyönä ja yhtenä kieliaktivismin muotona.



Yksi Kaisan esiin nostamista yleisistä ammattikääntäjien ”toimintaohjeista” oli se, ettei kääntäjän pidä ottaa vastaan sellaista tehtävää, joka ylittää joko hänen taitonsa (kielitaidon, sisällön ymmärtämisen jne.) tai käytössä oleva voimavarat (kuten kääntämisen aikataulun). Tämä on Kaisan mukaan lähes ainoa yleisesti hyväksytty ammattikääntäjän eettinen ohje. Vähemmistökielen näkökulmasta tällainen vaatimus tuntuu sen sijaan kohtuuttomalta tai jopa mahdottomalta, ja jos sitä noudatettaisiin kirjaimellisesti, mahdollisten karjalan kääntäjienkin lukumäärä olisi pieni. Pienen kielten kääntämisessä ja uhanalaisen kielen elvytystyössä on käytettävä kaikki ne voimavarat, jotka ovat saatavilla. Toisaalta tämä voi johtaa toisenlaiseen eettiseen ongelmaan: kun kääntämisen tarve on suuri, karjalaksi kääntäville saattaa tulla eri tahoilta niin paljon erilaisia käännöspyyntöjä, että henkilökohtainen jaksaminen on koetuksella. Tällöin kääntäjä joutuu pohtimaan, milloin käännöstehtävästä voi tai saa kieltäytyä.

Eettisistä kysymyksistä keskusteltiin luennon jälkeen ryhmätyönä. Valittavasti jouduin itse olemaan tässä vaiheessa poissa (rankka seminaaripäivä vaatii kahvitauon, ja kahvin keitto on hankeenjohtajan tärkeä tehtävä :-)).


Kääntäjän tiedonhakua

Perjantai päättyi pienryhmissä tehtävään tiedohakuharjoitukseen. Harjoituksessa opiskelijoille jaettiin katkelma Tamara Saveljevan kirjoituksesta ”Zuakkun meijän Muah nähte” (Taival almanakku 2014), joka käsittelee Maata ja muita taivaankappaleita. 



Opiskelijat lukivat tekstin ensin läpi ja valitsivat sitten kolme kohtaa, jotka heidän mielestään vaativat erityistä tiedonhakua. Tässä tekstissä niitä saattoivat planeettojen ja avaruuden ilmiöiden nimitykset tai tekstissä mainittu Venäjän paikannimi. Sen jälkeen he etsivät valitsemistaan asioita lisätietoa karjalaksi ja suomeksi/venäjäksi/vienankarjalaksi (sen mukaan, kummalle kielelle ryhmä käänsi katkelmaa). Tieto saattoi liittyä livvinkarjalankielisen lähdetekstin ymmärtämiseen mutta myös suomen- tai venäjänkielisen tai vienankarjalaisen sanavastineen löytämiseen. Tärkeä osa kääntäjän ammattitaitoa ovat tiedohaun taidot: ammattilainen tietää, miten ja mistä hän lähtee ongelmatapauksissa etsimään tietoa.

Tietoa haettiin harjoitustilanteessa internetistä, mutta todellisessa käännöstilanteessa tietysti myös painetut lähteet ovat tärkeitä. Sanakirjojen lisäksi tiedonlähteenä voivat olla myös erilaiset tekstit, joissa on kirjoitettu valitusta sanasta tai ilmiöstä. Karjalaksi on verkossa julkaistu vasta vähän materiaalia, mutta suomen- ja venäjänkieliset verkkosivut tarjoavat paljon apua. Verkosta löytyvään tietoon ei kuitenkaan pidä luottaa suoraan, ja yhtenä osana tehtävää olikin pohtia, kuinka luotettavia löydetyt lähteet ovat. Tässä tehtävässä esimerkiksi Ursan eli tähtitieteellisen yhdistyksen sivut tai Kotimaisten kielten keskuksen ohjeet venäjänkielisten nimien kirjoittamisesta suomeksi ovat luotettavia lähteitä. Wikipediaan pitää suhtautua varovaisesti ja etsiä sen rinnalle myös muita tiedonlähteitä. Nyrkkisääntönä voi pitää myös sitä, että jos sama tieto löytyy kahdesta tai kolmesta toisistaan riippumattomasta lähteestä, siihen voi luottaa melko hyvin. 

Hyvä lähestymistapa on myös se, että etsii jonkin kohdekielisen (tässä: suomen tai venäjänkielisen) samaa aihepiiriä käsittelevän tekstin eli niin sanotun rinnakkaistekstin. Tällaisen tekstin avulla kääntäjä voi hankkia itselleen yleiskuvan asiasta ja oppii samalla aiheeseen liittyvää sanastoa. Tämä tietenkin toimii vain silloin, kun kohdekielellä on olemassa rinnakkaistekstejä. Karjalaan käännettäessä tällaisia ei useinkaan ole olemassa.

Lopuksi ryhmät esittelivät omaa tiedonhakupolkuaan muille opiskelijoille, ja tällä tavoin kääntämisen opetuksessa opiskelijat voivat oppia paljon toisiltaan.